Eipä tarvinnutkaan lähteä New Yorkiin, vaan pysyn viikonvaihteen näissä maisemissa. Kelit ovat lämmenneet, mutta samalla muuttuneet sateisiksi - tänäänkin keli on aamusta saakka ollut harmaan ankea.
Olin tuossa hetki sitten osastoni kanssa syömässä alakerrassa. Hämmästyksekseni selvisi, että olen koko joukosta ainoa, joka on koskaan käynyt New Yorkissa ihan oikeasti. Seuraavaksi paras oli nähnyt New Yorkin New Jerseyn puolelta, kolmonen nähnyt Vapaudenpatsaan lentokoneesta. Viimeinen oli kuullut kaupungista. Jotenkin hiljalleen valkenee minullekin, että olen todellakin keskilännessä...
Tällä viikolla on iltaohjelmaa riittänyt suomalaisten vieraiden myötä, täksi illaksi on varattu pöytä downtownista Sushi Rock'sta, joka on paikkakunnan paras ja suosituin sushipaikka, kivenheiton päässä tästä konttorilta. Saapa taas ajella pitkin I-90:tä edestakaisin, kun haen vieraat illalla Westlakesta ja palaan takaisin kaupunkiin. Täällä toki saa tottua näihin ajomatkoihin, yksi osastoni väestä lähtee ensi viikonvaihteessa Floridaan. Autolla. Kuulemma matkaan menee vaatimattomasti 22 tuntia. Kumma kyllä, edes EU:n myötä minulle ei ole koskaan tullut pakonomaista tarvetta ajaa Espanjan aurinkorannikolle tai Italiaan viikoksi. Täällä autossa istuminen on ikäänkuin kansanhuvia, esimerkiksi tuo kotiin vievä Interstate 90 on tässä kaupungin liepeillä n. 10-kaistainen (5 molempiin suuntiin) ja vielä Westlakessa ja Avonissa 6- tai 8-kaistainen. Sitten kaikki mummosta vaariin painelevat samaa 65 -70 mailia tunnissa (n. 110 km/t) keliin, liikennetilanteeseen ja muihin olosuhteisiin katsomatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti