Viisuhuumaa

Viisuhuuma alkaa hiljalleen korvata "Tanssii tähtien kanssa" -huuman. Eiköhän siinä ole jo riittävästi perusteita karistaa kotomaan pölyt jaloistaan ja lähteä takaisin uudelle mantereelle. Vuosituhannen suomalainen mediatapahtuma jää siis kokematta. No - enpä ollut ETYK:in aikanakaan Suomessa...

Säätiedotteiden mukaan kevääntulo Westlakessa on melkein yhtä tiukassa kuin täälläkin. Lumisateet ovat sentään vaihtuneet ukkosmyrskyihin, joten jotain vaihtelua keleissä sentään on, vaikkei helteistä ja kesästä ole tietoakaan. Kevättä on kuitenkin ilmassa, sillä Cleveland Cavaliers on NBA:n semifinaaleissa ja näytti itälohkossa voittaneen ensimmäisessä ottelussaan Washingtonin. Toivotaan että kotijoukkue pitää pintansa ja etenee finaaleihin saakka. Kuuleman mukaan Cavsien joukkuetta pidetään aika vahvana ehdokkaana tänä vuonna.

Vapaa-ajan suunnitelmissa on mennä seuraamaan sprintcar-kisoja ystäväni Markin kanssa. Hänen lankomiehensä ajaa kilpaa paikallisessa ammattilaissarjassa "World of Outlaws". Sprintcarit ovat sellaisia omituisen näköisiä häkkyröitä, jollaisia minulla oli aikanaan Matchbox-pienoismalleina. Nämä vehkeet ovat kaukana leikkikaluista, sillä niissä on n. 750 hevosvoimaa ja vauhti hiekkapohjaisella radalla nousee tuonne 230 km/t paikkeille. Eihän tuollainen ole terveellistä, ja takavuosina sprintcarit olivat hengelle hupaa hommaa. Nyttemmin suojalaitteita on kehitetty ja sen myötä tilastot ovat kaunistuneet. Tosin Mark, joka on ajanut NASCAR-autoa ovaaliradalla, piti näitä sen verran vaarallisina vehkeinä ettei sellaiseen rattiin uskaltaisi. Kai ne pitää käydä kurkkaamassa paikan päällä...

Isoa miestä lapsettaa

Kuulemma ainoa ero miesten ja poikien välillä on heidän leikkikalujensa hinta. Mutta eihän kaikkia leluja tarvitse omistaa huomasin tänään ja niinpä vuokraan itselleni Mustangin muutamaksi viikoksi kun palaan takaisin Westlakeen. Kuusi viikkoa ruosteenpunaisella Tauruksella jättää mieheen kuin mieheen lähtemättömät jälkensä - niinpä koetan kohentaa rapistunutta ulkoista imagoani vähän nuorekkaammalla menopelillä.

Toistaiseksi olen vielä pidättäytynyt avoauton vuokraamisesta. Jos keski-ikä oireilee nykyistä pahemmin, niin ainahan voi soittaa vuokraamon palvelukeskukseen ja tilata lämpimiin kevätkeleihin paremmin soveltuvan auton. (Mahtaa meillä talousosasto taputtaa käsiään kun saa selvittää mun matkalaskuja...) Tärkeätähän on kuitenkin muistaa, että tyyli on köyhän perusoikeus, enkä minäkään tee tätä vain omaksi ilokseni, vaan haluan toki samalla pyytettömästi huolehtia suomalaisten siirtolaisten imagosta tuolla mualimalla. :-)

Saksalaisia suositaan

Oishan se pitänyt arvata, että kun niin meillä kuin Clevelandissa on luvassa räntää ja kurjia säitä, niin saksalaiset sen kun porskuttaa. Maanantaina Düsseldorfissa oli rikottu parilla asteella neljäkymmenluvulta peräisin ollut huhtikuun lämpöennätys, kun lämpötila kipusi peräti 31 asteeseen. Keli oli vielä tiistainakin kesäinen, puut täydessä lehdessä ja puistoissa kukat kukkivat.

Tällä kertaa jäi paikallisherkku eisbein eli siansorkka syömättä kun illan isäntä tarjosi illallisen italialaisessa suosikkiravintolassaan. Ei kyllä tarvinnut pettyä, kun tarjolla oli tuoretta parsaa ja muita sesongin herkkuja. Illalla vielä suunnistettiin vanhaan kaupunkiin isäntämme kotinurkilla olevaan bierstubeen, jossa väkeä oli kuin helluntain epistolassa.

(Ainakin) yhdessä suhteessa Saksa on kumma maa - valtaosa kaupoista sulkeutuu jo kuuden maissa ja aamullakin paikan pääasiallisella ostoskadulla Königsstrassella kaupat olivat yhdeksän aikaan tukevasti ovet säpissä. Sen siitä saa, kun illat istuskellaan oluttuvissa. Joku kai sielläkin tekee töitä, kun siinä turistina katselin paikallista kuljetuskalustoa. Keskivertogermaani ei ihan pikkukinnereillä pörrää kaupungilla, vaan ihan rehvakkaita Bemareita ja Porscheja näkyi tämän tästä. Opelilla ei sitten taidakaan ajaa muut kuin turkkilaiset siirtotyöläiset.

Yksi hyvä puoli Saksassa on. Sieltä pääsi nopeasti takaisin, lentoaika vain 2 tuntia ja 5 minuuttia.

Viherpipertäjä

Lehtitietojen mukaan Yhdysvaltain itärannikkoa on siunattu taas kovimmalla myrskyllä 25 vuoteen, ja koti-Suomessa huhtikuussa nautitaan liki kahdenkymmenen asteen lämmöstä. Tässä alkaa hiljalleen meikäläisenkin kovan kuoren alta kuoriutua aito viherpipertäjä, joka on huolissaan ilmastonmuutoksesta.

Tämä vihertyminen on toki vain pinnallista, sillä taas huomenna olen kantamassa oman korteni kekoon näissä ilmanpiluutalkoissa. On tullut aika karistaa koti-Suomen pölyt jaloistaan pariksi päiväksi ja suunnata tiensä tuonne Rammsteinin ja lederhosenien luvattuun maahan, Saksaan, luonnonkauniille Ruhrin alueelle. Jotenkin nämä Euroopan sisäiset lennot tuntuvat sopivan mittaisilta, melkeinpä tuntuu siltä ettei kerkeä kuin paikoilleen asettumaan kun jo ollaan laskussa.

Väliaikaista taitaa olla tämäkin huvi, sillä toukokuun kalenteri alkaa näyttää risaiselta kuin armeijan verkkopaita. Milloin pitäisi olla Clevelandissa partiolaispoikien juhlalounaalla, milloin taas ympäri Eurooppaa tapaamassa herraties ketä. Kahdella mantereella vielä jotenkin kerkeää toimimaan, mutta taas näyttää siltä että niin Aasian kuin Afrikan visiitit on pakko aikataulusyistä lykätä hamaan tulevaisuuteen.

Vain valkeata... pääsiäistä

Työkaverit kertoivat, että Clevelandissa oli vietetty valkeata pääsiäistä. Liekö syy ilmastonmuutoksen vai minkä, mutta taas oli tullut lunta tupaan pyhänseutuvilla. Pääsiäinen on ollut perinteinen baseballkauden avausottelun aika. Siinä oli varmaan kiva Cleveland Indianseilla avata baseballkautensa lumihangessa kahlaten Jacobs Fieldillä.

Vakuuttelivat kuitenkin, että kesää kohti sielläkin ollaan menossa. Näillä näkymin tarkoitus on palata parin viikon kuluttua takaisin kurkkaamaan, että vieläkö hiihtokelejä riittää vai saako jo vaihtaa shortseihin.

Kevätkausi onkin sitten tornadojen luvattua aikaa, ja Ohio on tuon "tornado alleyn" koilliskulmassa, joten satunnaisia tornadoja saattaa sinnekin eksyä, vaikka ne valtaosiltaan esiintyvät enempi etelän ja kaakon suunnilla.

Arki vai pyhä...

Yhdysvalloissa ei ole, kuten kaikki tietävät koulun historiantunneilta, valtionkirkkoa. Niinpä siellä ei yleisesti vietetä myöskään kirkollisia juhlapyhiä samaan malliin kuin Euroopassa on totuttu. Niinpä esimerkiksi pääsiäiseen liittyvät pitkäperjantait ja pääsiäismaanantait ovat normaaleja työpäiviä - tosin moni ao. uskontokuntaan kuuluva ottaa vapaat "personal day off'eina" tai lomana. Nuo edellä mainitut ovat ainakin meillä viisi vapaavalintaista lomapäivää, jotka saa ottaa periaatteessa milloin vain kunhan se työnantajalle sopii. Niinpä moni onkin pääsiäisen tienoilla pois töistä ja toimisto on hiljainen (nimimerkki kokemusta on - olin töissä viime vuonna pitkänperjantain...).
Tänään toisena pääsiäispäivänä alkuiltapäivästä rupesikin kommunikaattoriin pukkaamaan viestiä kun sikäläiset tulivat esiin koloistaan ja työpaikalleen Key Toweriin. Olen kuitenkin päättänyt pyhittää lepopäivän ja jollei nyt mitään ihmeitä tule eteen (pääsiäinenhän on sellaisten aikaa...), tartun toimeen vasta huomenissa.
No - kun ei ole kirkollisia juhlapyhiä, niin ainaa löytyy muuta juhlittavaa - sellaisia kuin kiitospäivä, itsenäisyyspäivä, kaatuneiden muistopäivä ja mitä niitä nyt liekään.

Uuvahtanut passi

Viime syksynä tuli ilakoitua työmatkalta Pietarista palatessa työkaverille, jonka passi vanheni kerralla rajatarkastuksen yhteydessä. Omaan nilkkaanhan tämäkin juttu tuli, sillä viimeksi matkalla New Yorkista koti-Suomeen katselin, että passin kuvasivun reuna oli hieman irronnut. Homeland Securityn toistuvat tarkastukset ja kahdeksan vuoden keskimääräistä kovempi käyttö olivat ilmeisesti liikaa Suomen setelipainon tekniikalle, ja sivu oli irtoamaisillaan. Kokemuksesta tiesin, että passista oli tullut pikemminkin napakymppiarpa - sitä vilauttamalla USA:n immigrationissa napakymppimatka ensimmäisellä koneella lähtöruutuun olisi selvä.

Eli ei muuta kuin nokka kohden Kilon salapoliisiasemaa (nimi ei viitanne poliisien laatuun, vaan paikan vaikeaan löydettävyyteen). Passinhakijoita oli kuin DDR:ssä ennen muurin murtumista ja fiiliskin samanmoinen. Puolen tunnin jonotus kuitenkin palkittiin ja passin uudistamiseenkin löytyi erilaisia vaihtoehtoja lompakon kantokyvyn mukaan - 1) passi ilmaiseksi "takuuna" 2)uusi passi kahden - kolmen viikon toimitusajalla tai "malli Roope Ankka", 3) pikapassi kolmen päivän toimitusajalla, jäsenetuhintaan. Näissä hommissa kun ei tiedä, milloin maa alkaa polttaa jalkojen alla, päätin sitten ottaa tuon pikaversion. Poliisiaseman tädin kanssa täytettiin kaavake, allekirjoitukset ja kuvat paperiin ja skannerin kautta passitehtaalle. Toimi kuin junan vessa, ja uusi passi tömähtää tiskille kuin telkkä pönttöön jo ensi viikon alussa.

Ja jos vanhat merkit pitää paikkansa, niin eipä tuo passikustannus per matkustettu kilometri ole kovin korkea - edes pikaversiona. Ja ei muuta kuin viettämään passitonta pääsiäistä!

Kevät jo pitkällä

Amerikkalaiset päättivät säästösyistä siirtyä paria viikkoa ennen Eurooppaa kesäaikaan, tai kuten siellä tavataan sanoa "daylight saving time'en" - niinpä sain kahteen kertaan kokea tuon kesäaikaan siirtymisen vaivan. Nyt on taas tilanne normalisoitunut ja aikaero Suomen ja Clevelandin välillä on tavanomaiset seitsemän tuntia. Samalla päivä on pidentynyt Suomessa ja on tällä hetkellä jonkin verran pitempi kuin "kotona Ohiossa". Toivottavasti lumentulokin on lakannut molemmilla mantereilla kesäkaudeksi.
Pitkällinen oleilu Clevelandissa on jättänyt jo jälkiä. Tänään huomasin miettiväni alakerran ruokalassa, että onkohan hinta-/laatusuhde kohdallaan, kun päivän ateria maksoi normaalin lounassetelin verran eli 8,20 euroa. Samalla hinnalla kun Key Towerissa (n. 10 dollaria) syö vatsansa täyteen kahtena päivänä, ja lisäksi tulee vielä puolen litran kokiksen kalorit kaupanpäällisiksi. Eikä ruoka ole ainakaan yhtään huonompaa. No kai tässä pitää lohduttautua sillä, että kun ruoka ja bensa maksavat karkeasti ottaen puolet siitä kuin täällä pohjoisessa, niin vastapainoksi on siellä korkeammat palkat... Tasan ei käy onnen lahjat.