Ilmojen halki...

Aamu-uutiset Pyhän Patrikin päivänä antoivat ymmärtää, että reissu Clevelandista Helsinkiin saattaisi olla takkuinen. Itärannikon lumimyrskyn seurauksena Kennedyn kenttä oli suljettuna ja sadoittain lentoja oli peruutettu, mm. yksistään paikallinen Jet Blue oli peruuttanut viikonvaihteessa 550 lentoa.(Ko. yhtiö oli saanut paljon kielteistä julkisuutta edellisen myrskyn aikaan kun se istuttanut ihmisiä kahdeksan tuntia koneessa kentällä). Kuinka ollakaan, Hopkinsin kenttä Clevelandissa toimi normaalisti ja keli oli mitä aurinkoisin. American Eaglen lento New Yorkiin lähtikin aivan ajallaan - joka ei kokemukseni mukaan ole mitenkään tyypillistä.

Myrskyrintaman jäljiltä keli oli vähintäinkin pomppuinen. Onnekseni en ole pahemmin lentopelosta kärsivää sorttia, sillä vieressäni istui ranskalainen nunna, jonka usko lentoliikenteen turvallisuuteen tuntui olevan kovalla koetuksella. Rukousnauha sai kyytiä ja kun ruvettiin laskeutumaan, nunna vieressä alkoi tekemään parin kovan kolahduksen jälkeen ristinmerkkejä. Tunnelmaa keventääkseni aloin siinä jutustelemaan, ja kävi ilmi että sisar oli matkalla Pariisiin. Taisi olla nunnalla kädet kipeinä rukousnauhan pyörittelystä kun aikanaan pääsi perille...

Edellisyön myrskyn seuraukset näkyivät Kennedyn kentällä. Kenttä oli aurattu ja keli oli jo kirkastumaan päin. Terminaali oli kuin sotilassairaala, väsyneen näköistä väkeä makoili telttasängyillä ympäri kenttää odottelemassa lentoaan. Kentän toiminta oli palautumassa normaaliksi ja oma jatkolentoni lähti vain puolisen tuntia myöhässä. Ainoa merkki vähäisemmästä lentoliikenteestä olikin, että olimme lähtöjonossa kiitoradan päässä 4. kone, kun muutaman edellisen kerran kone on ollut sijoilla 15. - 20. Loppumatka Helsinkiin olikin ripeää kyytiä sinivalkoisin siivin - kiitos tuulten, lentoaika oli vain 6½ tuntia, joten viivästyneestä lähdöstä huolimatta perillä oltiin etuajassa.