Joulun taikaa

Joskus yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Hyvää Joulua!

Pitkää päivää pakerretaan

...sillä lailla Suomea me rakennetaan" lauloi jo tuo Tavastilan kultakurkku, Tapani Kansa aikanaan. Jos valoisuudella mittaa niin ei nämä kokkolalaiset päivät kovin pitkiä lie. Aurinko nousi tänään kello 10.14, joten olin huomattavasti ennen kukonlaulun aikaa jo työmaalla virkeänä kuin peipponen. Vastapainoksi aurinko laskee sitten 14.34, eli päivänvaloa riittää kuuden tunnin verran. Ei täällä paljoa aurinkolaseja tarvitse.

Kokkolassa sentään maa on iltaisin ja aamuisin kuurassa, joten nurmikkojen valkea peite muistuttaa hieman lumisista talvista. Mutta toki iloiset jouluvalot tuovat loistoaan Kokkolan keskustan jouluvilinään. Joulunalusruuhkatkin ovat täällä jossain määrin kohtuullisempia kuin esimerkiksi Stockmannin jouluhulina. Niinpä taidan tänään mennä huvittelemaan ja tutustumaan keskipohjalaiseen jouluhuumaan. Ja mikä parasta (ellei yllätyksiä tule), perjantain jälkeen ei enää tänä vuonna tarvitse nähdäkään lentokonetta. Onhan se kätevä kulkupeli, mutta liika on liikaa.

Tänä vuonna ei ole tainnut tullut oltua tarpeeksi kiltti. Ensiksi tehtaan joulupukki toi uudet kengät, joissa laatikko oli sopiva mutta siinä liian pienet kengät. Joulumielen viimeisteli joku joka omi työtakkini (ja taskussa olleet suojalasit) ruokalan ovenpielestä, vaikka siinä luki kahdessakin paikassa "Tapsa-tuote". Onneksi varaston pojat olivat juhlatuulella ja antoivat armosta uuden.

Pimee paikka

Nimittäin Kokkola tähän aikaan vuodesta. Aamulla herätessä Perhojoen varrelta niin ei paljoa päivä paistanut tai kuu kumottanut. Eikä tehtaalle ajellessa juurikaan valoja näkynyt, kun maa on mustana, aurinko ei ollut likimainkaan noussut eikä matkalla juurikaan ollut valaistuja taloja. Muista aktiviteeteista puhumattakaan. Jos oikein positiivisesti ajattelee, niin aika mestari pitää olla että näillä lakeuksilla tähän aikaan vuodesta pystyisi auringonsäteillä itselleen ihosyöpää hankkimaan.

Onneksi päivät rupeat pitenemään vähän yli viikon päästä. Helmikuussa täälläkin alkaa jo nähdä eteensä.

Vapise Agricola

On aikoihin eletty - juuri lukaisin tuossa MTV3:n nettisivuilta, että joku kielitieteilijä on tutkimassa suomenkielen uusinta sijamuotoa - aggressiivia. Tätä koskeva vitsinpoikanenhan pyöri verkossa muutamia vuosia sitten, ja kyseinen arvokas lisä kauniiseen äidinkieleemme on yleensä kirosanolla höystetty tyyliin: "Paskan marjat siellä mitään ole". Tässä alkaa tuntea itsensä vanhaksi ja konservatiiviseksi, siilä toistaiseksi on ilman aggressiivia tultu toimeen mainiosti. Vai onkohan syynä sitten omat kehnot kokemukset koulun äidinkielen tunneilta, jolloin päähän päntättiin sanojen jäsentelyä. Se ei nimittäin oikein sytyttänyt - tuloksena joulutodistuksessa komea 5. Täytyy ruveta suhtautumaan myös netissä liikkuviin vitseihin suuremmalla vakavuudella, sillä niissä näyttää piilevän merkittävien uusien tutkimuskohteiden siemen.

V#### tästä mitään talvea näytä tulevan.

Apua päästöihin

Joulukuun bloggaukset näyttävät keskittyvän ajankohtaiseen ilmastoaiheeseen. Vähän aikaa sitten tuli kirjoitettua vanhan ketun, herra Foxin päästöistä. Enpä arvannutkaan kuinka päivänpolttavasta ja merkittävästä asiasta olikaan kyse. Ketun päästöillä ei ilmastoa paranneta mutta kaikkivoipaiset tiedemiehet ovat kehittelemässä johtavan päivälehtemme tietojen mukaan ratkaisua tähän ongelmaan.

Miltähän Al Goresta mahtaa tuntua, jos hänen rauhan-Nobelinsa tuottanut ilmasto-ongelma ratkeaakin kengurunpieruilla. No, eivätpä herra Foxinkaan tuhnut hänen oman arvionsa mukaan haisseet.

Taidan siirtyä jatkossa käsittelemään muita aiheita. Siitä huolimatta kannattaa katsoa toi Al Goren "Epämiellyttävä totuus". Vaikka siinä kuulemma on pistetty vähän savolaisittain omia faktojen joukkoon, pistää se ajattelemaan.

Luonnonilmiöitä

Muistan vielä kun Suomi vietti 50-vuotisjuhliaan ja Nordenskiöldinkadun vasta valmistuneen jäähallin kulmalla oli armeija laittanut valonheittimiä valaisemaan taivasta juhlan kunniaksi. Maassa oli hanki ja pakkasta oli viitisentoista astetta ja päässä kunnon karvalakki. Nyt ollaan viikkoa lähempänä joulua, nurmikko vihertää, aurinko paistaa ja lämpöäkin on neljä viisi astetta plussan puolella. Tätä menoa kun jatkuu niin rannikkoseudulla lumi yllättää muutkin kuin vain autoilijat. Toisaalta, elinkustannuksia alentaa se ettei paljoa kannata enää karvalakkeihin investoida.

Samaan aikaan entistä "kotiseutua" keskilänttä ovat piinanneet jäämyrskyt ja muut luonnonilmiöt. Vaikka Ohio on säästynyt vaikeimmilta keleiltä, sielläkään ei ole ollut keleissä kehumista. Viime talvena lunta tuli metritolkulla Suurten järvien tienoilla (tosin valikoivasti) ja samoja jäämyrskyjä oli silloinkin. Ehkä se vain on niin, että meillä näin pienessä maassa vastaava ilmiö tunnetaan "alijäähtyneen veden sateluna". Saas nähdä koska pohjoisen tykkylumet korvautuvat moisella jääkuorrutuksella. Onneksi ei ole näköpiirissä matkoja tuonne rapakon taakse, sillä näillä keleillä tahtoo lentoliikenne takkuilla pahasti. Onneksi Kokkolaan koneet kulkevat pääosin ajallaan.

Kokkolasta puheen ollen, eilisillan uutisista huomasin etten turhaan ole kuluttanut potkurikoneiden penkkejä. Finncomm on noussut ykköseksi kotimaan reiteillä ohi Finnairin. Jotenkin tuntuu siltä, että kun nämä ilmastonmuutoksen merkit alkavat olla näin vahvoja, taidan vannoutuneena viherpipertäjänä kantaa korteni kekoon ympäristönsuojelutalkoissa ja vähentää merkittävästi lentomatkailua ensi vuoden puolella.

Aika kettu

Aikoihin on eletty. Vuosikymmenten aikaan kiistatonta arvostusta osakseen saanut Iso-Britannian uutistoimisto BBC osaa yllättää nettisivuillaan tällaisella "human interest" aiheella. Jos kokkolalainen nelivuotias Onni Koivisto voittaa Afrikan tähden maailmanmestaruuden, se kuulostaa uutispulauutiselta.

Vaikeampaa on miettiä mihin kategoriaan pitäisi laittaa uutinen englantilaisesta vanhan polven herrasmiehestä (!?)joka saa ilmavaivojensa palkaksi porttikiellon klubilleen. Mihin tämä maailma onkaan menossa. Mutta vanhan sanonnnan mukaanhan tärkeintä ei ole se, mistä puhutaan, kunhan puhutaan. Siitäkin huolimatta kansainvälinen maine häirikköpetomaanina saattaisi tuntua hetkittäin rasitteelta, vaikka kuinka vetoaisi päästöjensä hajuttomuuteen.

Se on taas se aika

Yksi Clevelandissa asumisen iloja oli, että vaikka aamutuimaan heräsi ja maassa oli puoli metriä uutta lunta, ei tarvinnut tarttua kolan varteen lanaamaan. Toinen positiivinen puoli oli, että kun viime joulukuu meni käytännössä jossain Atlantin yllä suuntaan tai toiseen lennellessä, ei tarvinnut kärsiä joulunalusmeiningistä.

Nyt on asiat toisin. Helsingin keskustaan ei edes voi kuvitella lähtevänsä kun milloin joulukatua availlaan, milloin on Luciakulkuetta tai vastaavaa jouluhässäkkää. Ja muuten vaan tuntuu että kaikki könttäjalat kokoontuu sinne kun pitäisi päästä etenemään jouluruuhkassa. Eli keskusta on nyt ehdottomasti no-go zone... ainakin jouluaattoon saakka.

Kokkolassa on tietysti tässäkin suhteessa helpompaa. Vaikka koko Keski-Pohjanmaa kasaantui Huismannin kulmille, ei sinne kovin suurta ruuhkaa saisi aikaiseksi itkemälläkään.

Parasta joulunalusaikaan Clevelandiin mennessä oli laskeutuessa bongailla paikallisia jouluvalaistuja taloja. Yhdysvalloissa ei tunnetusti energiaa säästellä kun joulu on tuloillaan, vaan talot valaistaan ihan oikeasti samaan malliin kuin "Yksin kotona" elokuvassa. Varsinkin laskeutuessa Clevelandin kentälle kirkkkaana iltana oli helppo bongata ne talot, joissa valonlähteitä ei oltu säästelty. Action Newsin mukaan Westlakessa oli yksi talo, joka oli niin näyttävästi valaistu että poliisin oli pakko puuttua asiaan. Ei valaistuksen takia, vaan siksi että talon edessä kulkevaa tietä ajavat pysähtyivät moista näkyä ihailemaan ja paikalla oli jo parissa viikossa ennättänyt tapahtua toistakymmentä peräänajoa. Eli kyllä täällä on vielä oppimista valaistuspuolella.

Valitettavasti ei Clevelandista löytynyt värivaloja, jotka samalla soittelevat jotain joulusävelmiä valojen vaihtuessa. Ne olisivat tässä räntäisessä kelissä kova juttu.