Mainos on valttia

Internet on oiva mainoskanava. Siinä voidaan kuluttajalle tarjota heidän mieltymyksiään vastaavia tuotteita ja näin kohdentaa markkinointi suoraan kohdeyleisölle. Tietojeni mukaan esimerkiksi vanha haminalainen yritys Google on moista kohdennettua mainontaa harjoittanut menestyksellä jo vuosia.

Yleensä en mainoksiin juuri kiinnitä huomiota, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Kävin etsiskelemässä englantilaisen What Hifi lehden sivuilta erään cd-soittimen tietoja ja arviointeja, ja tuollakin sivustolla on leipätekstin vieressä mainoksille varattua tilaa. En oikein tiedä millaista väkeä tuolla kyseisellä nettisivustolla käy, mutta kummastusta herätti kun cd-soittimen vieressä komeili mustanpuhuva suomenkielinen mainos - "Kivespussien Trimmaus - 2 suunt. keinuva trimmau ja ajopää Tutustu Philipsin sivustoon". Todettakoon että kirjoitusvirheet mainoksesta on kopioitu sellaisenaan, joten kovin tarkka oikoluenta ei ole mainostajaa ainakaan rasittanut. Jos jotakuta Diilerin lukijaa kiinnostaa, lisätietoa löytyy osoitteesta www.philips.fi/grooming. Itse en katsonut enempää tutustumista tarpeelliseksi ja pistää harkitsemaan sivuston uskottavuutta muutoinkin.

Lienee itsestään selvää ettei tällaiseen kirjoitukseen voi laittaa mitään kuvatekstiä. Siitäkin huolimatta, vuosi 2012 on pulkassa ja Diileri toivottaa lukijoilleen menestyksekästä alkavaa uutta vuotta 7. vuosikertansa myötä.

Joulun taikaa

Talvisen ilon ja valon juhlan alla tuli kuunneltua yksi levyllinen joululauluja. Tosin toisella korvalla mutta kuitenkin. Noin kymmenennen kappaleen kohdalla rupesin pohtimaan että mikähän osa tuosta ilon ja valon juhlasta käsitteenä tuottaa sanoittajille eniten ongelmia. Nimittäin ihmiselämän synkkyys ja kohtalot jotka sieltä huokuivat, eivät tuoneet edes toisen polven karjalaispojalle iloa pintaan. Pikemminkin kylmän hien.

Ajatellaanpa vaikka varpusta jouluaamuna. Kiva ajatus, mutta kun sitä rupeaa kuuntelemaan niin sieltähän paljastuu nälkäinen, kesäeinehensä syönyt pikkulintu joka osoittautuu inhimillisesti katsoen liian varhain poistuneeksi pikkuveljeksi. Ei kohottanut tunnelmaa.

Seuraavaksi lintulinjalla Sylvian joululaulu (joka ei kuuleman mukaan tosin ole joululauluksi alunperin tarkoitettukaan). Siinä sirkuttaja on teljetty häkkiin, jossa se vaikertaa.Sen rinnalla kalpenevat laulajankin murheet. Ei tunnelma kohonnut tästäkään.

Eläinsektorilla P.Punakuonokaan ei nostata tunnelmaa kun todetaan että aattoilta pitkä on ja taival valoton. Tässä unohtui se ilon ja valon juhla - tosin sanottakoon että nimenomaan Petterin hehkuisa nenänpää sen kuitenkin luo.

Joululevyn loppupuolella vakuutuin taas kerran siitä että olen enempi noita Nisse-polkkamiehiä. Siinä on menoa ja meininkiä ja liki absoluuttinen sävelkorvanikin vihjaa että laulu olisi sävelletty ihan duuriin. Vaikka kyllä mollisävyinenkin uudempi joululaulu menettelee kunhan asialla on Juice Leskinen ja kappale on Sika. En tiedä loukkaako tuo eräitä uskontokuntia kun omiin korviin ei radiosta tuo uusi, kaunis ikivihreä kantautunut kertaakaan.

Onneksi ollaan tässä Vieno Åhlgrenin viitoittamalla tiellä ja menossa valoa kohden.

Einsteinin suhteellisuusteoria

Päivän mietelause: Matemaatikotkaan eivät kysele mitä numerot ovat, mutta normaali substanssi avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti nykysukupolvia henkisesti rasittavaa elämäntyyliä.

Kyllä ihminen löytää interverkosta mitä kummallisempia asioita. Edellinen syvällinen ajatelma on peräisin jokaisen lakimiehen tärkeimmästä apuneuvosta - puppulausegeneraattorista. Sillä pystyy luomaan sisällyksettömän mutta hienolta kuulostavan lauseen liki aiheesta kuin aiheesta. Nykyisissäkin hommissa tällainen apuneuvo on korvaamaton - puhe jatkuu vaikka ajatus katkeaisikin.

Ajatuksista puheen ollen, olen kuluneen viikonlopun aikana tullut empiiristen havaintojen kautta siihen lopputulemaan että Einsteinin suppean suhteellisuusteorian havainnollistama ajan suhteellisuus pitää täysin paikkansa. Sillä mikään muu ei selitä sitä että työpäivinä kellon soidessa seitsemältä väsyttää niin vietävästi ja unta riittäisi pitempäänkin. Mutta viikonloppuna vaikka kello ei soikaan, niin johan sitä ollaan kärppänä hereillä samaan aikaan, eikä unihiekka kutita silmissä lainkaan. Tilaa voisi jopa kuvata ystäväni, kiertävän veitsenteroittaja Herbert von Nurmioprinssin klassisella ilmauksella - "mies on kuin räjähtävää terästä".

No, kohta on kuitenkin vuoden pimein ajanjakso selätetty taas kerran. Ei enää kahta viikkoa kun jo ollaan menossa kohden valoisampia aikoja. Kunhan loppuisi lumentulo ettei tartte viettää koko talvea kolan varressa.

Sunderbar

Jos tiedotusvälineisiin on uskominen, naisen paikka Intian Sunderbar -nimisessä kylässä on kotona hellan ja nyrkin välissä. Siellä on nimittäin kyläneuvostossa tehty päätös kieltää naisilta kännykän käyttö. Perusteeksi kiellolle on esitetty yhteiskunnallisten ilmapiirin turmeleminen ja kännykän käytöstä seurannut naisten karkailu toisaalle. Intialainen tasa-arvolaki ilmeisesti poikkeaa suomalaisesta.

Linnan tähdet

Lapsuusvuosilta on jäänyt mieleen kolme ohjelmaa joiden aikana metelöinti ei ollut sallittua. Straussin uudenvuodenkonsertti, missikisat ja Linnan itsenäisyyspäivän juhlat. Vaikkei kymmenvuotiaalle (tai sitä nuoremmalle) oikein avautunut tämä itsenäisyyspäivien ohjelma kun katsotaan toista tuntia ihmisten laahustamista sisään ja sitä seuraavaa presidenttiparin kättelyä, formaatti on säilyttänyt - ja jopa kasvattanut - tenhoaan. Ehkä muuttuvassa maailmassa on tärkeätä säilyttää perinteitä joihin tukeutua. Toinen syy siihen lienee se, ettei kuusikymmenluvulla tunnistanut kuin Kekkosen (kiitos kaljun), nykyjuhlissa näkee niin työkavereitaan matkan varrelta kuin vanhojen kaverien pikkuveljiä.

Tärkeän osan formaattia muodostavat toimittajien syväluotaavat ja kekseliäät haastattelut aiheesta "mitä itsenäisyys sinulle merkitsee?". Vastaukseen kuuluu toki mainita isovanhempiemme ja vanhempiemme panostus siihen että voimme viettää juhlia vapaana kansakuntana. Vastaajan viiteryhmän mukaan tähän perusvastaukseen saadaan kuitenkin ympättyä omia näkökulmia. Sääli vaan ettei useammin haastatella esimerkiksi joitakim legendaarisia rallikuskeja tai muita urheilijoita, jotka jaarittelematta pystyvät kiteyttämään olennaisen enintään yhteen lauseeseen. Ei tarvitse kuin katsoa juutuubista Marcus Grönholmin ilmeikäs haastattelu jossa hän elein ja sanoin kuvaa kuinka "stone went up in Timo's ass." (Vapaasti suomennettuna "kivi osui Timon aasiin", toim.huom.)

Tänä vuonna juhlien ilme uudistuu, sillä ennakkotietojen mukaan linnaan on katettu juusto- ja jälkiruokapöytä. Kyllä siellä kelpaa edamia pistellä huuleen samalla kuin Raine Ampuja (erinomainen nimi sotilassoittokunnan kapellimestarille) pahoinpitelee nykymusiikkia humppaversioineen. Tilaisuudesta ei puutu enää kuin Helmut Lotti laulamasta...

Kaikesta kritiikistä huolimatta on pakko tunnustaa että kyllä ohjelma tulee katsottua kuluvanakin vuonna. Kuten jo kymmeninä vuosina aiemminkin.

Lastensuojelua

Silmiin sattui uutinen nettilehdestä että viranomaiset miettivät rikkooko kansallinen YLE:mme lainsäädäntöä esittämällä K-12 merkinnöin varustetun Tuntematon sotilas filmatisoinnin itsenäisyyspäivänä iltapäivällä kello neljäntoista maissa.

Vaikka olenkin vankkumaton Paavo Pesusienen kannattaja ja toisaalta olen kerennyt Tuntemattomankin nähdä parikymmentä kertaa, tuntuu lasten (sinänsä perusteltu) suojelu tässä pikkaisen sosiaalitanttamaiselta. Tuskin kovin moni alle kaksitoistavuotias menee kello 17 mennessä nukkumaan, joten yleisen elämänkokemuksen perusteella riski joutua kyseisen sotaelokuvan viattomaksi sivustaseuraajaksi ei taida vähetä. Toisaalta, ohjelman myöhentäminen lain edellyttämällä kolmella tunnilla antaa mahdollisuuden henkiseen kasvuun, joka saattaa suojata vaikeilta traumoilta. Kaiken lisäksi vielä epäilen että liki kuusikymmentä vuotta sitten ilmestynyt mustavalkoinen elokuva vetää puoleensa merkittäviä määriä alle 12-vuotiaita. Siihen aikaan kun olin itse riski-iässä, elokuva ei niin kauheasti jaksanut kiinnostaa. Ja silloin kaikki muukin telkkarista tuleva oli samanväristä.

Itsenäisyyspäivä näyttää kuitenkin yhdessä suhteessa muistuttavan lapsuusvuosien aikoja. Ulkona on lumi maassa ja pakkanen paukkuu. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Viidakon tähtöset

Aamun sarastaessa töihin ajellessa huomasin espoolaista eliöstöä tien varressa. Mankin Nesteen etupihalla joku oli suorittanut metsäpeuran kaadon autollaan. Ei ole nämä etelän elukat verrannollisia Kainuun takametsien hirvistöön. Ne kun olivat olennaisesti cityjänösiä suurempia, toisin kuin aamulla kohtalonsa kokenut peuran vasa. No, onneksi näillä selkosilla pelaa yhteiskunnan jätehuolto ja raadot korjataan tien poskesta. Toista se oli suuressa maailmassa kun kerran Ohiossa ajellessa tiellä oli useamman päivän vanha peuran raato. Onneksi tosin juuri ja juuri ajokaistan ulkopuolella.

Eläimethän tunnetusti tuottavat mielihyvää ja niihin liitetään onnellisuus. Esimerkiksi jäniksen käpälän väitetään tuottavan kantajalleen onnea. Mutta harvapa tiedustelee että mitä sille jänikselle alun perin kävi? Ei kuulosta että oli kovin onnellinen...

Edellisen kirjoitelman ikärasismi tuntuu jatkuvan. Tänään (hyvällä) asialla oli tilastokeskus, joka kertoi ikämiesten työllisyyden parantuneen, mutta olevan silti alhaisempi kuin saman ikäisillä naisilla. Katsellessani noita ikämiehen määreitä tulin siihen tulokseen että taitanee sisäinen kuva oma itsestä olla ruusuisempi kuin todellisuus. Nuorekkuutta enää heijastele se, että ostin juuri viime viikonvaihteessa Led Zeppelinin uusimman levyn. Kun nimittäin soolokitaristi on laskujeni mukaan 68-vuotias...

Onneksi televisio viihdyttää meitä ikäihmisiä. Tänään ilmoitettiin että uusi tuotantokausi sarjasta "Viidakon tähtöset" alkaa. Ensimmäistäkään kautta en seurannut, mutta mielenkiintoiseksi ilmoituksen teki se, että uutisoinnissa kerrottiin kahdentoista osanottajan nimet. Onneksi oli "ammatit" tai vastaavat - tyyliin "BB-Niko", josta voi päätellä viiteryhmän. Siltikään yksikään osallistuja ei ollut tuttu edes nimeltään. Eli taitaa sittenkin Jimmy Page olla lähempänä kuin nuo BB-alkuiset tyypit.

Yleisön pyynnöstä

Vettä on virrannut Vantaassa ja kipsisakkaa Kainuussa sitten viime kirjoitelman. Taannoin vietettiin ystävien kesken viikonloppua jossa hyväkkäät rupesivat kehottamaan takaisin Diilerin pariin. Kotvan harkittuani annoin periksi ja näin Paljas Diileri suorittaa comebackin.

Viimeisen kimmokkeen paluuseen antoi päivän Helsingin Sanomat joka uutisoi dagestanilaisesta mummosta joka antoi kirveellä huutia susilaumalle. Vaikka toki liki entisenä kainuulaisena kaipuu luonnon helmaan on kova, artikkelissa ei niinkään kiinnittänyt huomio tuosta ihmisen ja eläimen kohtaamisesta, vaan se että dagestanilaismummo oli huomattavan iäkäs. Jo 56-vuotias.

Ikäkriisiähän tuollainen kirjoittelu aiheuttaa. Jos pääsanomalehtemme ikäluokittelu pitää paikkansa niin muutaman kuukauden kuluttua jos sattuisi ylittämään uutiskynnyksen niin esiintyisi lehtiotsakkeissa "espoolaispappana". Ja ei siinä vielä kaikki. Eilispäivän lehti kertoi että ihmiskunta on evoluution kautta tyhmistynyt jo useamman vuosituhannen ajan ja sama trendi jatkuu. Vaikka eräistä lajikumppaneistani olen tällaisen hypoteesin mukaisen ilmiön havainnutkin, en ole osannut pitää tätä tieteellisenä faktana. Täytynee ryhtyä näin piilevänä vanhuksena pohtimaan syntyjä syviä ennen kuin ymmärryksestä evoluution kautta katoaa loputkin.