Nykyään kuuminta uutta on niin kutsuttu puettava teknologia. Uusi älytekniikka vapauttaa sielumme ja ajatuksemme toisarvoisista maisista askareista tuottavampaan työhön. Tiedemiehet ovat edellisessä kirjoituksessa esiteltyjen "seireenien kutsun" lisäksi ratkaisseet vanhan, seitsemänkymmenluvulta peräisin olevan nk. Karpon paradoksin - joka myös tunnettiin aikanaan meidän piireissämme "ratkaisevana askeleena".
Ystäväni Kari Eenokki oli valtion virkamies, joka säännöllisesti hoiti leiviskäänsä ja jakoi postia kotiseuduillani. Hän myös tehtävässään tuotti mielihyvää asiakaskunnalleen säännönmukaisesti piirtämällä jaettaviin maisemakortteihin nuolen, jonka päällä oli teksti "meidän teltta". Kyllä varmaan moni Rooman Colosseumilta korttinsa lähettäneen tuttava hämmästeli tätä tekstiä Aune-tädin korttia lukiessaan.
Eräänä päivänä Kari Eenokki oli suorittamassa virkatehtäväänsä, ja tällöin hän otti kyseisen ratkaisevan askeleen ylittäessään Topeliuksenkadun risteystä kohdassa, jossa Mechelininkatu muuttuu Paciuksenkaduksi. Virkamiehen vatsanväänteet ottivat miehestä yliotteen, ja perusfarmareihin lurahti enemmän kuin pelkästään lusikallinen. Onneksi koti sijaitsi saman kadun varrella muutaman sadan metrin päässä, joten virkamies päätti keskeyttää virantoimituksensa, ja siirtyi sujuvasti vaatekerran vaihtoon.
Eli olisipa tämä teknologia ollut jo silloin käytettävissä, niin paljolta olisi säästytty. Itse tosin vieläkin luotaan omaan intuitioon.
