Niagaran matkalta jäi kertomatta, että matkan varrella jossain Pennsylvanian ja New Yorkin osavaltioiden syrjäisillä rajaseuduilla vastaan tuli liikennemerkki, jossa oli ehdottomasti kielletty pysähtymästä tien varteen ja poimimasta ketään liftareita kyytiin. Syykin selvisi seuraavan, "correctional facility" -liikennemerkin luona. Tien varressa oli iso vankila kuin suoraan televisiosarjasta "Pako". Suunnittelimmekin hauskaa käytännön kepposta että jätetään joku autosta tien varteen liftaamaan ja odottelemaan kyytiä siinä pientareella. Vapaaehtoisia ei kuitenkaan löytynyt, joten tämäkin jäi sitten tekemättä. Valitettavasti oltiin valoisaan aikaan liikkeellä ettei päästy ihailemaan vartiotornien valoheittäjiäkään.
Kertomatta jäi myös, että sunnuntain reissu oli todella kansainvälinen - autossa oli englantilainen, intialainen, 2 suomalaista, walesilainen, käytiin kolmessa osavaltiossa, kahdessa valtiossa ja matkan varrelta Yhdysvaltain puolelta olisi saanut myös tehdä tax-free ostoksia. Yksi täkäläisiä kummajaisia nimittäin on, että paikalliselle intiaaniväestölle on annettu jotain erivapauksia mm. kasinoiden ylläpitoon ja myös verovapaan tupakan myyntiin. Reittimme kulki Seneca-intiaanien alueen läpi (nuolia kyllä näkyi, muttei inkkareita), jossa tällaisia erivapauksia oli.
Kylmää täällä pitää edelleen aamuisin, päivän mittaan lämpötila kipuaa kuitenkin reippaasti plussan puolelle ja nytkin aurinko paistaa täydeltä terältä luonnonkauniiseen Clevelandiin (ks. oheinen kuva - ne eivät valehtele). Viikonloppuna ja ensi viikolla onkin sitten luvassa shortsikelejä muillekin kuin sille hollantilaiselle kylähullulle, joka aikoo kiivetä Himalajalle shortseissaan.
Ps. Yllättäin lotossa ei ollutkaan onni myötä - 355 miljoonaa meni sivu suun. Täytyy odottaa seuraavaa jättipottia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti