Kotimaisia iltapäivälehtiä lukiessa (Iltalehti) sai sellaisen vaikutelman kuin täällä oltaisiin säiden vuoksi katastrofitunnelmissa. Suhteellisen harvoin meillä kuitenkaan ollaan paniikissa, jos esimerkiksi Alpeilla tai Etelä-Ranskassa on kovempaa keliä - täällä Ohiossa ollaan kuin herran kukkarossa, ellei huonoksi keliksi lasketa eilisiltaista kovaa sadekuuroa. Eteläisissä osavaltioissa on täällä keskilännessä ollut tornadoja ja parikymmentä kuolemantapausta, ja täältä luoteeseen olevissa osavaltioissa on saatu aika tavalla lunta. Täällä keli on pari astetta plussan puolella, illaksi on luvassa räntää muttei mitään myrskyvaroituksia.
Näin ollen en ole viikonvaihteessa naulaamassa ikkunoitani kiinni tai kyykötä autotallin nurkassa tornadoa odottelemassa, pikemminkin taidan katsella taas NASCAR-ajoja. En tästäkään mene takeeseen, sillä viime viikonvaihteessa kun katsoin alusta loppuun kun kolmekymmentä autoa kiertää 250 kierrosta ympyrää, saa jopa tällaisen vannoutuneen moottoriurheilun ystävän miettimään homman mielekkyyttä. Itse asiassa yksi työkaverini sanoi, että hän yleensä katsoo viimeisen vartin, koska kaikki siihen mennessä tapahtunut kuitenkin näytetään sen aikana uusintoina ja samalla selviää lopputulos.
Eilisilta meni sushia syöden - erinomainen paikka ja suomalaisittain hintatasokin todettiin ihan kohtuulliseksi. Syömään mentiin kuin herrasmiehet ikään - ensin yritin parkkeerata Taurukseni tyhjään paikkaan, mutta kiitos Aku Ankan oppien, jokainen suomalainen tietää ettei palopostin eteen saa parkkeerata. Ei muuta kuin auto kadulle, vilkut päälle ja avaimet ravintolan valet-parkkia hoitavalle kaverille. 6 dollaria ja auto katosi sen siliän tien. Tosimies ei parkkipaikkaa jonota.
Illan päätteeksi mentiin "warehouse districtiin", eli Cuayhoga Riverin länsipuolelle, joka on täynnä trendikkäitä paikkoja. Tyyliimme soveltuen kävimme tutustumassa paikalliskoffin, eli Great Lakes Breweryn panimoravintolaan, jossa oli tarjolla sen kymmentä sorttia panimotuotteita. Vaikka tämä on vanhoillista seutua (tai ehkä siksi), valikoimasta löytyi mm. "Holy Moses" (valkoinen belgialaistyyppinen olut), Eliott Ness (aletyyppinen olut) ja kaikki muut kuuluisuudet George Washingtonista alkaen. Jos ei olisi ollut "designated driver", niin siinä olisi voinut käydä länsimaisen maailmanhistorian ydinkohdat ja -henkilöt läpi baaritiskillä istuessaan. Kyllä siellä sentään oli jotain rajoituksiakin, yli 7% vahvuisia oluita ei myyty kahden litran kannuissa. Taidanpa pistäytyä siellä toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti