Asiat tärkeysjärjestykseen

Tärkein uutislähteeni, Kainuun Sanomat on tunnettu siitä, että siellä osataan erotella tärkeät asiat epäolennaisuuksista. Aamuisen Chilen maanjäristyksen osaltakin on osattu tuoda esiin se kaikkein tärkein - paikan päällä ollut kajaanilainen oli havainnut järistyksen taksissa.

No, Pääsiäissaaria ja Hawaijia uhkaava tsunami ei ole mitenkään ylittänyt uutiskynnystä. Mutta Kinnunen on kunnossa ja taksikin pääsi perille.

On hanget korkeat nietokset

Kouluvuosina sain huomiota sillä kun luokassa laulettiin "Jänöjussin mäenlaskua" kun kyselin etteikös tämä ollutkaan se "Sukset ulos survaiskaa...". Oli kappale mikä tahansa, tämä talvi ei yllätä enää edes autoilijoita. Pikemminkin alkaa hiljalleen muistuttaa sitä sähköpostissa kiertävää huumoripitoista kertomusta joka alkaa sillä kun taivaalta leijailee valkoisia höytyviä ja sitten asteittain kertomus etenee vaiheeseen jossa kertoja on tarttumassa haulikkoon kuullessaan lähestyvän aura-auton äänen. Vaikka kuinka uskotellaan että lumenluonti on hyötyliikuntaa, kyse on kyllä vakavammanlaatuisesta itsepetoksesta. Nimittäin voin vakuuttaa että sellaisena aamuna kun Reinojen vapaalaita ei riitä pitämään lunta nilkoista, aamu ei ole alkanut hyvin.

Onneksi toki Kainuussa on lunta maltillisemmin ja siellä lumityöt tehdään pääosin aura-autoilla. Tosin poikkeuksiakin löytyy - nimittäin viimeksi siellä käydessä pitihän sitä mennä kokeilemaan miten kaivoksenjohtajan maastoauto kulkee umpihangessa. Päätettiin nimittäin ajaa 1. ja 2. lohkon välistä 400 mittaisen auman poikki kasan toiselle puolelle. Ensimmäiset 300 metriä menivätkin kuin Susi-Veikko Hakulisella aikanaan, mutta sitten tahti hyytyi ja loppujen lopuksi kaivoksen komentomoduuli päätti matkansa umpihankeen keskelle liuotuskasaa.

Ensimmäiseksi tietenkin turvauduttiin teknisiin ratkaisuihin, nelivetoon, alennettuun nelivetoon ja kaikkiin muihin hanikoihin, jotka on Nissan Pathfinderin kojelautaan asennettu. Sen osoittauduttua turhaksi päätettiin nousta ajoneuvosta tilannetta pähkäilemään. Siinä meitä seisoskeli kolme miestä liki metrisessä kinoksessa pikkukengissään miettimässä pelastautumiskeinoja. Onneksi tukena oli kolmen miehen (joista kaksi insinööriä) neuvokkuus ja yksi ylimääräinen turvakypärä jolla äyskäröitiin lunta Nissanin renkaiden alta. Kun sekään ei auttanut, käytiin vieressä olevasta 10 metrin korkuisesta kasasta hakemassa vähän malmimurskaa renkaiden alle, sitten kaksi miestä roikkui puskurien päällä ja kaivoksenjohtaja koetti paikata oman virheensä ja saada auton irti hangesta. Turhaan.

Illan hiljalleen pimetessä todettiin tosiasiat ja päätettiin turvautua siihen, mihin tosimies ei koskaan ryhdy - soittamaan apuvoimia paikalle. (Toinen asia jota mies ei tee, on ohjekirjan lukeminen). Niinpä kiivettiin auton puskureille, jotta kahden 10 metrin kasan välissä saatiin edes heikko kenttä puhelimeen ja päräytettiin kaivoksen kunnossapidosta vastaava traktori paikalle. Traktori oli tietenkin kaivosalueen toisessa päässä joten tunti vierähti siinä mukavasti idean isää syyllistettäessä. Kun vielä ilta alkoi pimetä ja minun Helsinginkoneeni lähtöaika huolestuttavasti lähestyä, soitettiin maarakennuksesta vastaava, kolmas insinööri paikalle. Kuinka ollakaan, apujoukot karauttivat paikalle puolitoista tuntia kutsun jälkeen. Siinä vaiheessa oltiin jo vaipumassa synkkyyteen ja mietittiin miehissä että kuinkahan kauan kestäisi ennenkuin joku kaipaisi jotakuta meistä. Yksissä tuumin todettiin että kevät olisi pitkällä ennen tätä ihmettä.

Varttitunnin pelastusoperaation tuloksena saatiin maasturi ylös hangesta ja sitten palattiin takaisin tultua reittiä - tie kun olisi joka tapauksessa ollut poikki siellä kasan toisessa päässä jonne alunperin pyrittiin.

Kyllä talvella on hauskaa kun on lunta.

Välineurheilua

Suosikkikanavani YLE Teema muisteli vanhan legendaarisen Toronto-jääkiekkomailan vaiheita kultaisilla kuusi- ja seitsemänkymmenluvuilla. Itse en Torontoon koskenut tai moista omistanut, koska olin enempi Koho-miehiä.

Tai jos ollaan aivan tarkkoja, ensimmäinen suoralapainen mailani oli merkiltään Fighter, kestävä ja tarkoitukseensa sopiva. Sillä oli hyvä pelata lätkää kesät talvet Tavaststjernankadun takapihalla. Lapa ei mennyt poikki tai kulunut edes asvalttiin hieromalla. Fighterin mainetta toki hieman himmentää vasta muutama vuosi sitten kuulemani tieto siitä, että kyseiset mailat valmistettiin Itä-Saksassa.

Fighterin jälkeen sain vihdoinkin aidon Koho Pro Hook -mailan. Käyrä ja ohut lapa ja hintakin muistini mukaan oli pöyristyttävät 26 markkaa (4,37 €). Pro Hookilla lähti lämäri kuin hauki rantakaislikosta, joskus jopa oikeaan suuntaankin. Ja kiitos mailan, useampi tsekkoslovakialainen kiekko katosi lumipenkkaan kuin tuhka tuuleen Kirjailijanpuiston jääkentän laidalla. Jääkiekkomailan sikamainen hinta piti osaltaan huolen siitä ettei sitä käsitelty miten vaan, sillä lavan katkeaminen olisi johtanut siihen, että uuden mailan olisi saanut aikaisintaan seuraavaksi talveksi ja lopputalvi olisi pitänyt pärjätä lujitemuovisella irtolavalla, joka kuumennettiin ja liitettiin vanhan mailan varteen (vähäksi aikaa, kunnes se lämärien myötä irtosi ja lensi kaaressa penkkaan). Eikä sellaisen muovilavan kanssa kehdannut Erkkikään mennä illalla luistinradalle. Siitä seuraava askel alaspäin olisi ollut ilmaantua kentälle kaunoluistimet jalassa...

Vähävirikkeisen nykynuorison mailat ovatkin sitten jo ominaisuuksiltaan - ja hinnaltaan - ihan toista luokkaa. Hiilikuitua on kuin Räikkösen formulassa, eikä hintakaan kauas siitä jää. Oma CCM Vector on pelastettu pari vuotta kevätalennusmyynnistä 79 euron pilkkahintaan. Tosin työkaverini Ville pisti juuri paremmaksi ostamalla 200 euron mailan alta viidenkympin. Eikä minun CCM:ssäni mitään vikaa ole. Paitsi ettei se ole Koho Pro Hook eikä siihen kiinny.

Talviaamu Töölössä

Olen koettanut Diilerinkin sivuilla pitää yllä illuusiota siitä, että vanha kotiseutuni Taka-Töölö edustaisi urbaania cityä muutenkin kuin henkisesti. Kuinka ollakaan näyttää siltä että olen ollut väärässä, sillä paikallislehdistön mukaan luontokappaleet ovat rellestäneet tänä aamuna Ruusulankadulla - jopa siinä määrin että poliisi on kutsuttu paikalle aamuseitsemältä tilannetta rauhoittamaan.

En tiedä onko syy siinä että olen viettänyt kohtuuttoman paljon aikaa kehä III:n ulkopuolella, mutta tuntuu siltä että jos kaksi kettua kuljeskelee aamutuimaan Töölössä, vaikka autojenkin katolla, että poliisin paikalle kutsuminen on vähintäänkin nk. hätävarjelun liioittelua. Toisaalta onhan tällaista ennakoitu jo kauan aikaa sitten laulu- ja soitinyhtye Kontran tekemässä klassikkokappaleessa "Jerry Cotton". Siinähän kappaleen nimikkosankari, tuo sankari Connecticutin Harpersvillestä loihee lausumaan "tule ulos kettu, kanala on piiritetty!". Virkavalta ei siis ole ensi kertaa kettujen kanssa tekemisissä.

Oli miten oli, Töölössä ja kerrostaloasumisessa oli puolensa. Ei tarvinnut hakea aamulehteä lumihangessa Reinoissa kahlaten, puhumattakaan siitä että olisi joutunut aamutuimaan kolan jatkoksi lunta luomaan. Ja mikähän termi tuo "lumen luonti" sitten on? Ei nimittäin tulisi mieleenkään "luoda" lunta, pikemminkin hävittää sitä.

Filibuster

Yhdysvaltain politiikassa tunnetaan otsikon termi, jolla tarkoitetaan sitä että vaikka ajatus katkeaisi, puhe jatkuu siitä huolimatta keskeytyksettä. Viivytyspuheenvuoroja on menestyksellä käytetty paikallisessa kongressissa erilaisten lakiesitysten vesittämiseksi puhumalla vuorokaudet läpeensä ilman päätä ja häntää.

Huolimatta siitä ettei meillä tällainen höpöttely ole varsinaisesti sallittua, osataan sitä meilläkin. Tässä männäviikolla kun satuin yhden hallituspuolueen edustajien ympäröimäksi lentokoneessa ja pääsin todistamaan tätä puhetulvaa ihan tahtomattani. Kolme puhekonetta käynnistyi likimain yhdenaikaisesti kun oli saatu puvut viikattua vaatehyllylle, pari kassia eturivin hyllyille (varmistaen että potentiaaliset äänestäjät huomaavat dynaamisen poliitikon läsnäolon eli Juhani Tammismaisesti sanoen "presenssin") ja istutettua takapuolet penkkiin. Voi herranen aika sitä höpötyksen määrää!

Vaikken harrastakaan salakuuntelua koneessa, tältä puhemaratonilta ei voinut välttyä kun olin asianomaisten poliitikkojen ympäröimä. Harvassa olivat ne lauseet, joissa ei olisi vilahtanut "minä", useimmiten yhdistettynä johonkuhun hallituksessa istuvan henkilön nimeen. Seuraavana "strategia", milloin mihinkin intressiryhmään edustettuna ja tietenkin "synergia". Keskusteli aaltoili sfääreissä, ilmastonmuutoksesta siirryttiin kepeästi nuorisojärjestön paikallisosaston organisaatioon ja jokainen asia oli kertojalle yhtä läheinen ja tärkeä.

Jo ennen lentokorkeuden saavuttamista oli piinalllisen selvää, että jokainen keskustelijasta keskusteli yksinomaan itselleen ja todistaakseen merkitystään yhteiskuntamme pelastajina. Eikä mennyt kauaa kun jo kaiholla kaipasin sitä viimevuotista räpätätiä Kajaanin lennolta joka ei hiljentynyt kuin sisäänhengittääkseen. Nämä yhteiskuntamme toivot nimittäin laittoivat asioita niin ponnella kuntoon että kuulijaakin hengästytti. Ei taitaisi meikäläisestä tulla edes kunnallispoliitikkoa.