Aamulla kukonlaulun aikaan sonnustauduin liikkeelle, ensin tankkaamaan ruosteenpunaruskean Taurukseni ja siitä hakemaan kaverit Westlaken Residence Inn´stä mukaan matkalle Niagaralle. Mukana oli lisäkseni toinen suomalainen kaveri, yksi englantilainen, yksi walesilainen ja yksi intialainen. (Jotenkin tämä kuulostaa jo tässä vaiheessa klassisen vitsin johdannolta).
Sunnuntai oli valittu matkapäiväksi säätiedotusta silmälläpitäen, sillä meille oli kerrottu että nimenomaan Buffalo, New York on paikka, jonne lunta saattaa sataa roppakaupalla, ja tiedotus näytti kohtalaiselta sunnuntaiksi. Se piti paikkaansa Pennsylvaniaan saakka, jossa keli muuttui lumisateiseksi ja näkyvyys melko olettomaksi. Takapenkin äänettömyydestä pystyi nopeasti tekemään sellaisen päätelmän etteivät Kansainyhteisön pojat ole tottuneet ajamaan kesärenkailla lumisateessa satasta. (Selkeyden vuoksi todettakoon, että tie oli hyvin suolattu, eikä kovin liukas.) Keli kuitenkin parani ja kolmen tunnin ajon jälkeen päästiin Pohjois-Amerikan Venetsian Buffalon kautta Kanadan rajalle.
Rajalla meidät ohjattiin ystävällisesti tullitarkastukseen, ja neljä viidestä selvitti sen liehuvin lipuin. Näinpä ei sitten käynytkään intialaisemme kanssa, jolle annettiin kaksi mahdollisuutta - kävellä takaisin sillan yli USA:an, tai sitten maksaa 200 Kanadan dollaria pikaviisumista. Totesimme, ettei ole kovin pitkälle kehittynyt tuo Kansainyhteisön keskinäinen veljesrakkaus. Pikaisen neuvonpidon jälkeen tultiin siihen tulokseen, ettei kaveria jätetä vaikka olisi intialainenkin, joten kerättiin kolehti ja hankittiin kaverille 6 kuukauden viisumi. Ja matka jatkui.
Sitten ajettiin putouksille ja kuinka ollakaan, saatiin auto pysäköityä komeasti ihan putouksen viereen kadunvarteen kun siitä vapautui paikka. Koska tarkoitus oli kurkata putoukset ja sitten mennä syömään, jätin Tauruksen kadun varteen hätävilkut päällä. Putous oli komea kun alhaalla oli massoittain jäätä, ja vesi oli niin kirkasta että pohja näkyi ylhäällä putouksen päällä. Koska kuitenkin on sen verran eksoottisesta paikasta kyse, niin totesimme ettei pidetä kiirettä vaan katsotaan maisemat ja paikallinen matkamuistomyymälä ihan rauhassa ennen kuin lähdettäisiin syömään.
Kadun varressa odotti yllätys - siinä ei ollut pysäköitynä auton autoa, edes Taurusta vilkut päällä. Nopea silmäys vahvisti sen, mitä uumoilin - lyhtypylväässä oli lappu jossa todettiin iloisesti että kyse oli "tow away zonesta", eli auto oli viety luvattoman pysäköinnin seurauksena kaniin. Tällaisessa tilanteessa suomalainen metsäsissi ei tietenkään jää toimettomaksi, vaan moisesta oikeusmurhasta tuohtuneena otin ohjat käsiini ja pysäytin paikalle osuneen poliisiauton. Nuori naispoliisi heltyi tunnustukseni edessä, tarkisti tietokoneeltaan paikan minne auto oli viety ja loppujen lopuksi tilasi vielä taksin meidän monikansalliselle joukkueellemme. Kuuleman mukaan pois hinataan vain autot, jotka ovat väärin pysäköitynä vähintään puolen tunnin ajan. (Auto oli paikallaan vielä yllä olevaa kuvaa otettaessa - neljäs auto oikealta kauniisti kadun varteen pysäköitynä.)
Tilataksi kaartoi paikalle ja kuinkas ollakaan - kuski oli englantilainen vanha kaveri, joka oli muuttanut Manchesterista 30 vuotta sitten Kanadaan. Britit vaihtoivat matkalla kuulumiset päivän jalkapallo-otteluista (Tottenham voitti West Hamin 4-3). Hän ystävällisesti ajoi meidän puoliväliin matkaa Torontoon (no, melkein), jossa Taurus odotti joukkiotamme hinausfirman pihalla iloisesti vilkut päällä. Paikallinen parkkipalvelu osoittautui kuitenkin vain helsinkiläisen pysäköintivirhemaksun suuruiseksi, 70 US dollaria lyötiin käteen ja nyt kädessä sertifikaatti, että on käyty muuallakin kuin vain Niagaran putouksilla - nimittäin Peninsula-hinaamolla North Stanley Roadilla. Todettiin yksissä tuumin, että kyllä Sushi Rockin valet-parkkeeraus on erinomaisen paljon halvempaa. Positiivisin oli walesilaisen kaverin toteamus siitä, että oli hyvä ettei lähdetty liikkeelle kahdella autolla kuten alun perin suunniteltiin. Silloin olisi pitänyt lunastaa kaksi poishinattua autoa.
Loppumatka sujui rauhallisissa merkeissä, mitä nyt seurueemme suomalaisjäsen kunnostautui Yhdysvaltain tullissa - nousi kielletyllä alueella autosta ottamaan peräkontista passiaan. Haukut tuli virkailijalta, mutta ei sentään ammuttu terroristina siihen sillalle. Tällaista tänä sunnuntaina. 800 kilometrin reissu takana ja Kanadan kansantalous kukoistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti