Eilinen päivä meni ihan kotikulmilla, kun olin meidän tutkimuskeskuksessa projektikokouksissa koko päivän. Kokouksen päätteeksi monenkirjava joukkomme suuntasi italialaiseen Buca di Beppo ravintolaan Westlakessa. (Poislukien suomalais-englantilaisjoukkomme, joka kävi ottamassa neuvoa-antavat oluet luonani).
Yksi asia, joka vaatii täällä pientä totuttelua, on paikallisten ravintola-annosten suuruus. Eilisiltana taas kerran erehdyin tilaamaan ravintolassa alkuruoaksi bruschettaa, olettaen saavani pari leivänpalaa ja niiden päällä tomaattia. Tarjoilija otti ja kantoi pöytään normaalin piirakkavuoan kokoisen paistoksen, jossa oli varmaan Närpiön kunnan keskimääräinen tomaattisato ripoteltuna kasaksi päälle. Naapurilla oli kasa mustekalarenkaita ja vastapäätä istuvalla sellainen isoihin kutsuihin tehtävä n. 10 hengen salaatti - itselleen. Eipä siis paljoa ollut kavereista apua näihin talkoisiin.
Luulin varustautuneeni tähän annosteluun tilaamalla "pienen" pääruoan - fettucini alfredon - siinä oli keitetty n. 5 - 6 hengen annos pastaa ja annoksen syötyäni ei lautasta katsoessaan pystynyt päättelemään oliko siitä syöty vai ei. Vieläkin hämmästyttää että mitähän olisi mahtanut tulla, jos olisikin nälissään tilannut sen "ison" annoksen, joka maksoi neljä dollaria enemmän. Todennäköisesti sellaisen normaalin pitopalveluannoksen? En kuitenkaan varmistanut seuraavan parin viikon ruokahuoltoa (kuten paikalliset tekivät) ottamalla mukaan tähteitä, vaikka se kuuluukin paikallisiin tapoihin. Ravintolan tasoon katsomatta. Eräs seurueemme jäsen otti mukaan kolme isoa vuokaa ruokaa (minun fettucineni, oman kanansa ja naapurin munakoisot). Ei täällä tartte kokkailla - riittää kun kerran viikkoon käy ravintolassa ja loppuviikon syö tähteitä.
Ei täällä nälkään kuole. Ainakaan heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti