Töölöläinen tanka

Olen perinyt vahvan kulttuurisen taustan mm. isältäni, jonka töölöläiset tankarunot ansaitsevat tulla ikuistetuiksi Diilerin monimuotoiseen inhimillisen elon kirjoon:

Tiu tau tulkku,

hyvin luistaa

muovisuksi

 

Tillin, tallin, tussin,

istun taikka

piirrän

 

Sataa, sataa,

kaikki kastuu,

metsästäjä

paskaan astuu

 

Kiva on

vedessä killua,

kun vesi huuhtelee

polvia

Pyykkipäivä

Diilerin kiinnostus pyykinpesuun ei ole hiipunut Ohion vuosista ja taas on investoitu nykytekniikkaan. Nykyaikainen pesukone ei käytä enää juurikaan vettä tai virtaa ja sen lisäksi, että se pesee pyykit, se myös kuivaa tuotokset. Punnitsee pyykit ja analysoi kalsareiden jarrutusjäljet ennen kuin päättää miten kauan pyykkiä pitää pestä.

Vaikka olenkin jo julkisesti ilmoittautunut Diilerin sivuilla UPO Siniviiren vankkumattomaksi kannattajaksi, into uuteen tekniikkaan on sen verran suuri, että pitihän tätä idän ihmettä kokeilla. Innoittajana oli myös riski siitä, että jollei pyykkiä pesisi, olisi ollut pakko siirtyä kierrätystalouteen ja kaivaa pyykkikopasta siellä hieman tuulettuneet käytetyt rensselit uusiokäyttöön.

Aina väitetään, että maailmassa kiire lisääntyy ja kaikki muuttuu nopeammaksi. Ja katin kontit. Nykyaikaisen pesukoneen käyttö edellyttää tarkkaa harkintaa ja suunnittelua, kun lyhimmilläänkin ympäristöä säästävät koneet pyörittävät pyykkiä tunneissa mitattavan määrän. Ratkaisuna asiaan on tietenkin uuden koneen suuri keksintö – ”Hiljainen yöohjelma”. Pyykit sisään ja hiljaisuudesta nauttimaan. Ajastin vielä koneen niin, että tuo hiljainen hetki koittaa vasta kun olen tukevasti unten mailla.

Hiljainen yöohjelma oli sinänsä hiljainen. Kyllähän sen kuuli, mutta kuulosuojainten käyttö ei ollut tarpeen. Korealainen insinööri on viisas kuin länsimaiset kolleegansa, mutta ”Hiljaisen yöohjelman” suunnittelussa yksi kohta oli pahasti pettänyt. Yöohjelman päättyessä tuo helvetinkone lurautti korealaisen säveltäjän nimeämättömän merkkiteoksen, joka viiden aikaan aamuyöstä vertautui lähinnä Beethovenin Kohtalonsinfoniaan äänentasoltaan. Ja musikaalisessa mielessä sen sijaan olisi mieluummin kuunnellut vaikka koko Joukon ja Kostin tuotannon…

Toinen suunnittelun kukkanen liittyi ohjelmien yhteensovitukseen. ”Hiljaiseen yöohjelmaan” ei saanut automaattisesti kytkettyä kuivausta, joten tuon öisen lurautuksen jälkeen päätin päästää omani ja samalla käydä kytkemässä kuivauksen päälle, jotta aamulla olisi jotain vastapestyä, mutta kuivaa päällepantavaa. Mikäs mukavampaa aamupuuhaa viiden maissa. Siinähän sitten tuo idän ihme aloitti pyykin kuivaamisen. Ja vaikka täyttömäärä oli alle puolet koneen maksimikapasiteetista, kuivaaminen on aikaa vievää puuhaa. Minkä viideltä aloittaa, oli vielä puoli kahdeksan maissa täydessä työn touhussa. Sitten tuli aamusoiton aika (mikä odotettu sävelmä), ja sitten kone varoitteli, että se on ”Cooling down”, samassa kun omistaja oli enemmänkin ottamassa jo lämpöä. (Eli kyse siis insinöörien tuntemasta lämmönvaihtimesta). Ei muuta kuin raikkaantuoksuiset ja taskulämpimät kalsarit ulos koneesta ja jalkaan. Lämmin tuli jo pukiessa eikä se johtunut fyysisestä rasituksesta.

Menihän tuossa henkilökohtaisen hygienian hoidossa paras osa yöstä ja osa aamusta. Ympäristö säästyi eikä ekokatastrofi uhkaa. Ja nyt taas ymmärrän mistä on tullut termi ”pyykkipäivä”. Päivähän siinä helposti vierähtää ellei osaa käyttää ”Hiljaista yöohjelmaa”.

Ars longa, vita brevis

Kävin katsastamassa kotimaisen uutuuselokuvan "Jättiläinen", kun aihepiiri on tuttu täältä Diilerinkin palstoilta. Vaikka kyseessä on tuottajan mukaan puolifiktiivinen elokuva, joka on saanut aiheensa tositapahtumista, niin aika lailla tutuilta monet kohtaukset vaikuttivat. Draaman kaareen eivät kauheasti vaikuttaneet pienet virheet, kuten 2007 sijoittajatapaamisen yhteydessä esitetty huoli käynnistyksen aikataulusta - siinä vaiheessa haettiin rahaa vasta kannattavuustutkimuksen tekoon, eikä uraanin liukeneminen voinut tulla yllätyksenä kaivosseminaarissa 2012 - ainakaan henkilölle, joka oli lukenut edellisen vuoden yhtiön pörssitiedotteet. Uraanihanke kun julkistettiin helmikuussa 2011...


Mutta fiktion joukkoon mahtui faktaakin, ja vaikka kokouksia olikin aavistuksen verran dramatisoitu, oli tunnelma kohdillaan ja aidon oikeasti lämminhenkinen. Elokuviin astellessani mietinkin, että kukahan meikäläisen roolin saa näytelläkseen ja kuinka tämä pystyy eläytymään vähäpuheisen, mutta syvällisen hahmon sisimpään - siihen osaan, missä kiteytyy suomalaisen miehen kosminen kylmyys. Mikko Leppilampi toki olisi ollut pätevä luistelutaitonsa ansiosta, mutta noin 30 senttiä erotti. Mutta ohjaaja oli valinnut rooliin taitavan luonnenäyttelijän, Tommi Korpelan, jonka elämää nähneet kasvot pystyivät loihtimaan valkokankaalle jotain samaan aikaan vähäeleistä, mutta toisaalta jotain elämää suurempaa. Oikeastaan ainoa julkinen esiintymiseni (siis henkilökohtainen esiintyminen, eräänlainen cameorooli siis), joka ylsi vastaavaan, oli kuvattu Uimastadionin edessä kesähelteisenä päivänä, kun uutislähetystä elävöitettiin kuvaamalla lippujonoa. Sen esityksen varasti kuvaa herkeämättömän intensiivisesti tuijottanut nuori miehenalku, joka siilitukassaan ei antanut katseen hiipua. Siinä oli tulevan suuren roolin henkinen esikuva.


"Ars longa - vita brevis" - suomeksi "Pitkänomainen takamus, lyhyet valkoiset kalsarit"

Kummallisia uutisia

Liekö tässä itse tullut vanhaksi, vai ovatko maailmalta kantautuvat uutiset vaan muuttuneet vuosien saatossa kummallisemmiksi. Kun katsoo esimerkiksi sitä, kuinka tiedotusvälineet uutisoivat joulun alla presidenttiparimme joulutuliaisten vastaanoton villiä menoa. Onhan maailma muuttunut vapaamielisemmäksi ja hyvä niin, mutta johonkin on raja asetettava.


No, ilmaston lämpeneminen tuntuu kyllä hyytävän alkuvuoden jälkeen päässeen taas vauhtiin. Käsillä on tammikuun loppu, ja alta viikko sitten auton lämpömittarin lukema tehtaan porttia lähestyessä näytti -29,5 astetta pakkasta. Eli sellaista millainen lämpötila oli aina lapsuusvuosina talvisin kun maattiin Höljäkässä pimeällä maantien raitilla paikallisia mopomiehiä pelottelemassa. No ei mennyt kuin alle vuorokausi ja lämpötila oli 27 astetta korkeampi. Muutama päivä lisää ja nyt tulee vettä taivaan täydeltä.


Onneksi nämä lämmönvaihtelut otetaan kiinni viimeistään juhannusta vastaanotettaessa. Maassa todennäköisesti hieman vähemmän lunta, mutta lämpöä enintään kymmenen astetta enemmän kuin juuri nyt. Olisivat esi-isämme saaneet seistä jonossa edempänä, kun uusia asuinsijoja arvottiin Volgan mutkassa. Tai edes etuilleet.


Kevättä kohti ollaan kuitenkin menossa.