Ohion poika uutisissa

Tällä viikolla on taas Ohio ollut näkyvästi esillä uutisvälineissä, kun tuli täyteen 40 vuotta ensimmäisestä kuulennosta. Vaikka yleensä kuvitellaan oheisen kuvan esittävän tuota Ohion Wapakonetan kuuluisinta poikaa Neil Armstrongia, kuvassa (kuten useimmissa muissakin kuukävelyn aikana otetuissa kuvissa) toinen astronautti eli Edwin "Buzz" Aldrin. Armstrong kun piti hallussaan astronauttien Hasselblad-kameraa kuussa olon aikana.

Ikääntymisensä huomaa siitä, että tällainen historiallinen tapahtuma on tuttu ihan omakohtaisena kokemuksena. Kesällä 1969 katsottiin kuukävelyä mummon ja papan luona ja ensimmäinen nykymallin mukainen baseballlakkinikin oli aikanaan Apollo 11 logolla koristeltu.

Harva muuten muistaa mitkä olivat seuraavan, eli kolmantena kuun pinnalle astelleen astronautin, Pete Conradin legendaariset sanat. Conrad kun tunnettiin astronauteista lyhimpänä (eivätkä muutkaan mitään pitkänhuiskeita olleet). Tämä kun loihe lausumaan astuessaan kuun pinnalle muutamaa kuukautta myöhemmin, että "tämä saattoi olla pieni askel Neilille, mutta jättimäinen loikka minulle." Kaverilla oli asenne kohdallaan vaikkei ollutkaan Ohiosta.

Vesimies

Kauan sitten kahdeksankymmenluvulla tuli kierrettyä pitkin maakuntia eri elintarvikealan yrityksissä milloin minkäkin asian tiimoilta. Erään keskikesän kohteena oli länsirannikon legendaarinen pesäpallopitäjä Vimpeli ja sen osuusmeijeri. Urbaanin cityihmisen ylimielisyydellä ajoin Kruunupyyn kentältä vuokratulla ajoneuvolla Vimpelin keskustaan olettaen, ettei tuollaiseen kylään pysty yhtä osuusmeijeriä piilottamaan. Sovitun kokousajan lähestyessä kylmä hiki alkoi nousta pintaan kun suoritin kylän keskustassa kolmatta ohimarssia. Niinpä päätin tehdä epätoivoisen ja miehille täysin odottamattoman teon ja pysähtyä kysymään tietä. Keskellä kesää Keski-Pohjanmaalla ei ole satunnaisia kulkijoita kylänraitilla, joten karautin paikallisen osuuskaupan eteen. Onneksi kuitenkin alkukantainen vaistoni kertoi ettei meijeri voinut olla kaukana, joten kävin kuin kävin kurkkaamassa tien toisella puolen olevan kuusiaidan vierellä olevan mustan kyltin: "Osuusmeijeri". Mutta läheltä piti etten kysynyt tietä.

Osuusmeijeriin oli luonnollisesti kutsuttu koko hallintoneuvosto kesken parhaimman heinänteon kuulemaan tuorein työmarkkinakatsaus suoraan Eteläranta 10:stä. Niinpä vakuuttavuutta tavoitellen koetin ex tempore kertailla latteuksia mitä olin kuullut jonkun edelliskeväänä kertovan meneillään olleista neuvotteluista. Tämän jälkeen hallintoneuvoston puheenjohtaja kertoi saman asian uudelleen pohjalaisten viljelijöiden näkövinkkelistä, sitten juotiin kahvit ja katsottiin video Vimpelin Marttojen edelliskesäisestä kesätapahtumasta. Näiden viiltävien työmarkkina-analyysien ja paikallisaktiviteetteihin tutustumisen jälkeen käytiin itse asiaan ja neuvoteltiin tyylikäs mahalasku eräässä palkkaukseen liittyvässä riita-asiassa.

Päivän töiden tultua tehdyksi aamupäivän aikana, hallintoneuvoston puheenjohtaja kutsui Helsingin herran lounaalle paikkakunnan parhaaseen (ja ainoaan) ravitsemusliikkeeseen. Siellä istahdettiin meijerin isännistön nimikkokabinettiin, jossa minulta luonnollisesti ensimmäisenä kysyttiin tilausta. Homma meni olosuhteet huomioon ottaen aivan putkeen siihen saakka kun tarjoilija kysyi minulta mitä haluaisin juoda. Tunnen vieläkin Vimpelin osuusmeijerin hallintoneuvoston jäsenten kollektiivisen pistävän katseen kun tilasin palan painikkeeksi pullon raikasta kivennäisvettä. Pohjanmaan lakeuksilla kun ei, jumalauta, juoda vissyä meijerin tilaisuuksissa.

Eikä ole uudelleen kysytty vieraaksi.

Matemagiaa

Nettilehti Uusi Suomi huomasi kertoa, että tällä viikolla olikin vasta eriskummallinen päivä. Nimittäin 5.7.09 päiväyksessä oli kolme peräkkäistä paritonta numeroa numerojärjestyksessä. Seuraavan kerran tällaisesta kummajaisesta sitten nautitaan syyskuussa 2011 ja marraskuussa 2013. Tämän merkittävän tieteellisen havainnon merkittävyyttä tosin hiukan vähentää se, että esimerkiksi Yhdysvalloissa päiväys noudattaa muotoa kuukausi, päivä ja vuosi. Niinpä amerikkalaiset ystävämme ovat etulyöntiasemaassa ja pääsevät nauttimaan tästä erikoisuudesta jo heinäkuussa (07/09/11).

Kannattaa nauttia täysin siemauksin näistä merkkipäivistä vuosina 2011 ja 2013. Todennäköisyys sille, että niitä seuraavaa tapahtumaa olisi itse todistamassa, on keskimääräisen elinikäodotteen mukaan kohtalaisen pieni. Seuraava kerta kun koittaa vasta 92 vuoden odotuksen jälkeen. Mutta ehtiihän siinä odotellessa ihailla vaikka Halleyn ja Hale-Boppin komeettojen ohilentoja.

Oman onnensa suutari

Minun aikanani koulussa oli veistotunteja, joilla opiskeltiin käden taitoja. Veistonopettajamme oli sisällissodan aikainen veteraani, joka opetti meille nöösipojille miten vuollaan vastavuolua ja käytetään sirkkeliä. Nämä opit tuli mieleen männäviikolla kun muun veistämisen puutteessa piti mennä veistelin sitten epäortodoksisesti sormeeni. Vieläpä juuri ennen kaleeriorjan pestiä.

On tässä matkan varrella ollut kuitenkin kunnianhimoisempiakin veistelyprojekteja. Yksi mieleenpainuvimmista oli takavuosien älynväläys veistää itselle puukengät. Niinpä Saimaan rannalla Ristiinassa mittailin hyvin kehittynyttä jalkaterääni ja sahasin kakkosneloslankusta mittatilauskenkieni aihiot ja rupesin työstämään niitä. Nykyisellä elämänkokemuksella kenties olisin aloittanut valmiiksi höylätystä lankusta (jota ei ollut saatavilla), mutta aihiot olivat kunnon höyläämätöntä raakalankkua. Eikä muuta kuin hiomaan kädet kipeänä karkealla hiekkapaperilla sileäksi ja sitten kaivertamaan näistä lankunpätkistä ihan ehtoja puukenkiä.

Työn edetessä (tai pikemminkin junnatessa paikallaan) alkoi selvitä, että puukolla kakkosnelosta saa nyrhiä toisenkin viikon ennen kuin itselle sopivat jalkineet ovat valmiit. Esiteini-ikäisen pitkäjänteisyydellä viiltelin noita lankunpätkiä parin päivän verran, mutta tulos ei näyttänyt vieläkään muulta kuin hiukkasen nyrhityltä lankun palaselta. Muu perhe katseli tätä taidonnäytettä lähinnä kuin hiukkasen kyvyiltään vajaan henkilön kesäpuuhastelua, joten parin päivän yrittämisen jälkeen keskeytin projektin toistaiseksi.

Todettakoon että projekti on edelleen kesken ja aihiot lienevät vieläkin jossain Ristiinassa. Jalkineeni hankin kuitenkin nykyisin asiaan perehtyneemmiltä valmistajilta.