Vuosi vaihtuu

Iän myötä on oppinut ottamaan uudet vuodet vastaan nuoruusvuosia seesteisemmin. Näin vuodenvaihteen alla on hyvä muistella niitä aikoja kun uutta vuotta otettiin vastaan erilaisin ilotulittein ilman että piti suorittaa panostajan lupakirjaa ja suojata silmänsä & korvansa paukuilta.

Kuten tunnettua, puolustusvoimissa opetetaan varusmiehille räjähteiden käyttöä ja totutetaan äidin helmoissa kasvaneet pojat koviin paukkuihin käyttämällä nk. tulenosoituspanoksia. Niinpä joka miehen velvollisuuksin likimain kuului moisen kapineen pelastaminen omiin yleviin tarkoitusperiin esim. uudenvuoden vastaanottajaisten juhlintaan. Tulihan sitä itsekin kokeiltua - varusmiesaikana oli tottunut siihen että metsässä paukuteltiin vähän väliä (myös varsinaisilla räjähteillä), joten eihän moisessa paukussa ollut kummastelemista. Paitsi jos sattuisi esimerkiksi Runebergin patsaalla Espalla sellaisen pamauttamaan. Kaupunkiympäristössä kun ääni kertautuu rakennuksista, ja niinpä tuollainen vastuuton paukuttelu pelästytti kanssakulkijat yhtä lailla kuin panostajankin. Eipä tarvinnut enää toista kertaa kokeilla.

Ikä oppia myötä. Niinpä vanhemmiten siirryttiinkin kaupallisiin räjähteisiin, joiden asianmukainen käyttö tuli tutuksi. Erityisesti sillä kertaa kun keksittiin ampua raketti käsivaralta kaverin parvekkeelta Matinkylässä. Pihapiirissä kun oli useampi talo, ja muistan vieläkin kuinka ilahdutimme vastapäisen talon tupakalla ollutta naapurinrouvaa kun raketti lähtikin alemmalle lentoradalle kuin alkuperäinen suunnitelma oli ollut. No täti maastoutui parvekkeen kaiteen taakse suojaan ja rakettikin meni ohi. Eikä tullut edes kovin iso reikä ampujan villapaitaan.

Eli summa summarum. Taitaa olla parempi jättää sittenkin paukut viisampien käsiin ja käyttää niitä suojaimia.

Paljas Diileri aikoo pysyä ensi vuonna tinkimättömästi valitsemallaan linjalla. Hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille!