Kuukauden päivät sitten tuli huristeltua Hummerilla valtatie 66:ta Arizonassa, eilen oli sitten kotimaisen 66:n vuoro. Yhteistä teille ei taida olla muuta kuin teiden numerointi ja liikenteen vähäisyys. Ja tulihan taas bongattua sellaisia paikkoja kuin Alavus, Lapua, Yli- ja Alahärmä ja Kauhava. Rumaa vallesmannia ei näkynyt, komeita leskiä vielä vähemmän. Eipä edes suosikkiyhtyeeni Rehupiiklesien edustajia näkynyt. Ylihärmässä tien varressa oli kuitenkin Pohjanmaan Cedar Point - Powerpark. Sieltä taitavat löytyä Suomen suurin ja uusin vuoristorata, ohiajaessa näytti komealta, vaikkei siinä ehkä koekaan samanlaista aitoa kuolemanpelkoa kuin Millenniumin ylimmällä kohdalla.
Toinenkin syy puolusti reitin valintaa - toisin kuin pääteillä, pienemmät sivutiet ovat toistaiseksi säästyneet peltipoliiseilta. Niinpä 66:lla sai ajella rauhassa komeita maisemia katsellen, eikä tarvinnut koko aikaa kytätä missähän seuraava kamera mahtaakaan olla. Eilisen lehtitiedon mukaan valtion sakkotulot ovat viime vuosina kaksinkertaistuneet kiitos automaattivalvonnan. Onneksi nykyaikainen tekniikka - GPS ja vakionopeussäädin vähentävät tarvetta näiden maksuautomaattien käyttöön. Ja reitin ainoat kamerat löytyivät valtatie 8:lta Kokkolan lähettyviltä, joka reitti on parin vuoden ajan viikottaisilta reissuilta muutoinkin tuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti