Eilinen päivä meni kuin siivillä, kirjaimellisesti, sillä aamukahdeksalta läksin Hopkinsilta kohden Manchesteria, jonne saavuttiin leppoisasti iltakahdeksan maissa. Kaupunki ei ainakaan pikkubussin takapenkiltä katsottuna ollut kauneudella pilattu, eikä maisemat ole aamunkaan myötä muuttuneet yhtään kauniimmiksi. Mutta niin Helsinkiin kuin Clevelandiin verrattuna tämä on lämmin ja aurinkoinen paikka. En kuitenkaan suosittele välttämättä rantalomakohteeksi, vaikka kaupunki sijaitseekin Irlannin meren rantamilla.
Ruoka täällä on perinteiseen tapaan kauhean näköistä ja makuista, mutta sen vastapainoksi kylläkin rasvaista. Pekonin palat muistuttavat enemmän kinkkua joulupöydässä kuin varsinaista normaalia sianlihasuikaletta. Matkalla tänne mietittiinkin, että miksi Lontoossa paikalliset eri ravintoloita suositellessaan poikkeuksetta muistavat kertoa, että se on hyvä "italialainen", "ranskalainen", "kiinalainen" tai "intialainen" ravintola. Onkohan kukaan koskaan kehunut jotain paikallista perinneruokaa valmistavaa ravintolaa. Ainakaan tosissaan.
Perinteet ovat täällä saarivaltiossa kunniassaan, vaikka hiljalleen nekin ovat muuttumassa. Vanha kauhistus, eli nk. suihkut, ovat ainakin hotellissa ihan modernit, mutta täällä tehtaalla ei voi kuin ihmetellä vesihanoja - miten ihmeessä pestään kädet kun vasemmasta hanasta tulee kuumaa ja oikeasta kylmää vettä. Itse olen ratkaissut asian siten, että pistetään lämmin vesi valumaan, pestään käsiä sen hanan alla kunnes alkaa polttaa ja sitten jäähdytellään kädet viileällä vedellä.
PS. Sunnuntaina Cavs muuten voitti tiukan ottelun 99 - 90 - kentän paras pistemies oli kuitenkin Lakersin Kobe Bryant, joka heitti 36 pistettä ottelussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti