Navigare necesse est

Meikäläisen ongelma on aina ollut että kun tavallista yrittää niin priimaa vaan pukkaa. Niin taas eilisiltana kun sain kutsun tulla kokeilemaan nk. match race purjehdusta NJK:lle Lauttasaareen. Tilaisuuden järjestäjä oli kutsunut sen verran monta asiakasta paikalle, että saatiin viisi venekuntaa jotka kisasivat Hanasaaren edustalla 8-metrisillä J/80 veneillä toinen toistaan vastaan. Veneet olivat keskenään identtisiä, joten ainoastaan ylivertainen osaaminen yhdistettynä elopainoon ratkaisi voiton.

Ensin toki harjoiteltiin kuvioita ja käännösten tekemistä. Purjehduskielellä noita käännöksiä tavataan kutsua ruotsalaisittain vendoiksi. Tunnin verran kierreltiin ja kaarreltiin ja monilahjakas miehistömme hitsautui yhteen. Sitten koitti aikamerkki - 5 minuuttia lähtöön ja siitä säännöllisin ajoin tuomarivene antoi aikamerkkejä ja viisi venettä pyöri maalilinjan tietämillä odottaen starttia ja koettaen mahdollisuuksien mukaan sijoittua parhaaseen lähtökulmaan.

Ensimmäinen erä alkoi meillä perinteiseen purjehdustyyliin eli yllättävällä ongelmatilanteella. Muiden päästellessä sydämensä kyllyydestä starttilinjan yli meidän veneemme isopurje räpsähti alas ja luonnollisesti moinen vaikuttaa tuulivoimalla kulkevan laitteen nopeuteen kohtalaisen dramaattisesti. Tosimies ei tällaisessakaan tilanteessa hätäänny vaan korjaa ongelman ja lähtee kuin Viren Münchenissa nousemaan epätoivoisesta tilanteesta kohden kunniaa. Niinpä mekin turvauduimme viiltävän terävään strategiaan, pistimme läskit laidalle vakauttamaan veneen kulkua ja näin maalilinjalla olimme vajaan veneenmitan voittajaveneen perässä. Kahdessa seuraavassa erässä sitten jätimme ylenpalttiset tasoitukset antamatta ja voitimme erät parin minuutin marginaalilla.

Tärkeintä kilpailussa ei ole voitto, vaan ylivoimainen voitto. Ja harjoittelu Biskajalla auttaa. (Tosin siellä ei 55 tuntiin tehty ensimmäistäkään halssinvaihtoa).