Juustovietti

Ystäväni Paavo väittää, että tiedemiehet ovat tutkiskelleet ihmisen viettitoimintaa ja todenneet että ihmisen merkittävimpiä, ellei peräti merkittävin vietti on juustovietti. Todistelipa vielä että tulos on vahvistettu laboratorio-olosuhteissa hiirillä.

Tuli tässä männäviikolla ainakin tuo kyseinen vietti taltutettua kun käväisin tuolla Sveitsinmaalla ja samalla illastin asianmukaisesti lähiruokaa syöden. Kaukaa menneisyyden hiihtoreissuilta oli mielessä hämärä mielikuva racletten syömisestä ja sen vaikutuksesta vatsalaukkuun. Mutta aikahan kultaa muistot ja niinpä tuli sitten illastettua racletteillallinen Genevessä. Tällä kertaa juusto ja tykötarpeet tulivat lautaselle valmiiksi annosteltuina, ja ensimmäiset kolme lautasellista upposivat kuin tyhjää vain. Mikäs siinä, pari pottua per lautanen, lisänä suolakurkkuja ja hillosipuleita, kuorrutteena rasvaista juustoa. Neljännen lautasen kohdalla vauhti alkoi hiljalleen laantua, viides lautasellinen rupesi käymään jo työstä ja kuudennen kohdalla alkoi vyötärö kiristää, silmät pullottaa päässä ja hiki tuppaamaan pintaa. Perunatkin poistuivat dieetistä jo neljännen lautasen puolivälissä. Juustovietti ei vaivaa pitempään aikaan.

Mielessä kävi ajatus, että kyllä Suomeen tuleville turisteille pitäisi keksiä samanlainen puolipakkoon perustuva lähiruokamenu. Alkuun rönttösiä, päälle silakkalaatikkoa ja tuokkonen toisensa perään tukevaa mämmiä.