Aikoihin on eletty. Nimittäin jos joku olisi väittänyt pari vuotta sitten minulle, että olisin ylipäänsä tietoinen pesäpallon suomenmestarijoukkueesta saati finaalien tilanteesta, olisin nauranut näin sanovalle päin naamaa. Luulohan ei tunnetusti olekaan tiedon väärtti, niinpä eilisiltapäivästä on ollut suu vehnäsellä kun "kotijoukkue" Sotkamon Jymy onnistui parivuotisessa "kadonneen pojan metsästyksessään". Kun en (poikkeuksellisesti) ollut paikalla, en tiedä tukkeutuiko Sotkamon keskusta voiton huumannuttamista kainuulaisista. Epäilen, sillä kun keskustassa on käytännössä vain kylää halkova raitti, sen tukkiminen ei taida onnistua ihan kevyesti vaikka jokainen sikäläinen ottaisi oman autonsa ja lähtisi juhlimaan tätä merkkitapausta.Voittajajoukkue kylpi voitonriemussaan perinteen mukaisesti pesäpallostadionin viereisessä Sapsojärvessä, jonka ulapalla itsekin alkukesästä soutelin kainuulaisena kaleeriorjana. Taitavat nekin päästöt mennä meidän piikkiin...
Onneksi tämän jälkeen Sotkamo voi palata arkeen ja odottamaan ensilunta. Välissä on toki metsästyskausi, jolloin ei uskalla tien pientareelta poiketa pusikkoon kun siellä kuitenkin vaanii joku verenhimoinen kainuulainen metsästäjä kivääri käsissään saalistaan odotellen. Tosin harvennettavaakin riittää kun parin viikon sisään jo toinen kaivokselle tulija oli työmatkallaan joutunut hirvionnettomuuteen. Onneksi siellä kohta on taas pimeätä ja sateista niin jouda kaikkia metsäneläviä näkemään.
7 kommenttia:
aamusella varhain sunnuntaina, koiria ulkoiluttaessa, ihmettelin vastaantulevaa yksinäistä metsästyskoiraa kulkunen söpösti kaulassaan. kello oli seitsemän, tasan kahdeksan se sitten alkoi. Ja tätä sitten jatkuu pitkälle ensi vuoden puolelle, pelkoa, pelkoa liikkua metsässä ranskalaisten metsästäjien kanssa. toissa talvena kaksi metsästäjää vakuuttelivat minulle että rouva hyvä kyllä me kaikki tänne mahdumme, niin Juralla kyllä metsää riittää silti en halua törmätä lounaan jälkeen pastiksen tuoksuisiin metsästäjiin...poika 7 v sai harhaluodin jalkaansa, kylämme "keskustassa" futiskentän reunalla!
Tervetuloa Kainuuseen tutustumaan oikean suurriistan pyyntiin. Tai minähän voin lähettää suomalaisen punaisen hirvenmetsästyslakin suojavarusteeksi :-)
Nythä meillä Töölössäkin pyydetään citykanit leijonille ja korppikotkille. Elämä on taistelua Töölössäkin. Taidankin päästää beaglen vapaaksi kun seuraavan kerran menen Väiskin kentän ja hautuumaan tienoille koiran koiranulkoilutukseen.Hesarissa sanottiin pupujen olevan lihaltaa herkullisia. Jos vaikka jänispaistia voisi valmistaa. Olis vaan jänis kynittävänä sitä ennen. Voi olla että tyssäis paisti siihen.
Älkää nyt unohtuko vain manaamaan metsästysjuttuja kun Sotkamo juhlii aivan muita asioita. Pesäpallo merkitsee ainakin paikkakunnan julkisen näkyvyyden kannalta paljon. Ehkäpä myös nuorten harrastusten suuntautumiselle. Pojat pysyy kotona.
Kun en ymmärtänyt mitä se "poika" tarkoittaa niin pitää kommentoida sellaista mitä ymmärtää. Voittoko se on?
Pesis on oikeasti kiva peli.
Myönnän että Sotkamolle tämä on iso juttu oman identiteetin kannalta. Vuokatista ei pääse Sotkamoon näkemättä Jymyn kylttiä, jossa kerrotaan mestaruudesta ja pelisesonkina seuraavien pelien aikataulut.
Pojalla näin urheiluväen keskuudessa tarkoitetaan kiertävää mestaruuspystiä. Urheilukieli kun on suomenkielen erityinen alalaji, jossa käytetään erilaisia kiertoilmauksia ja synonyymejä - tyyliin "kaveri tuli iholle" kun tarkoitetaan vastustajaa.
Urheiluhan saattaa olla kiehtovaakin jos siihen liittyy näin paljon kielellistä mielenkiintoa. Hyvin jännittävää että kiertävä palkinto on "poika".
Lähetä kommentti