Tuli käväistyä Paraisilla viime viikon lopulla. Jälleen kerran ei voinut olla ajattelematta, etteivät esi-isämme tainneet ainakaan etuilla siinä jonossa jossa jaettiin asuinpaikkoja. Nimittäin kun täällä oli kylmää ja lunta pyrytti, Pariisissa oli kymmenkunta astetta lämmintä ja katukahvilat iltasella mustanaan väkeä. Pitihän siinä käydä nauttimassa Champs-Elyseellä kipurajalle hinnoiteltu 15 euron oluttuopillinen. Hinnoittelu on selvästi raittiusvalistustakin tehokkaampi hillitsemään kulutusta.
Ranskalaiset ovat kyllä ihan oma rotunsa. Yksilöllisyys on kunniassaan - mm. liikennesäännöthän ovat tarkoitettu ainoastaan ihmisten kiusaamiseksi. Seurasin vasemmalla rannalla iltapäiväruuhkassa liikennettä, ja arviolta joka viides moottoripyöräilijä tai skootteristi ajoi sujuvasti liikenteenjakajan väärältä puolelta vastaan tulevaa bussikaistaa. Riippumatta siitä tuliko bussi vai ei. Bussikuskit näyttivät tottuneen tähän eikä menettely selvästikään haitannut ketään. Zut alors...
Autoja Pariisissa riittää. Merkittävä huomio on, että valtaosa niin pikkuautoista kuin isommistakin on paikallista tekoa - Renault, Citroen tai Peugeot vaikuttivat edustavan 90 % autokannasta. Japanilaisia riisipusseja ei kaduilla juurikaan näkynyt, sillä ainoita poikkeamia ranskalaiskannasta olivat Bemarit ja Mersut. Näköjään alkaa EU lähentää naapurikansoja, jos ei muuten niin tekniikkamielessä. Ranskalaiset ovat kuitenkin hiljalleen luopuneet toisen maailmansodan aikaan kehittämästään strategisesta aseesta - keltaisista ajovaloista. Tämän älynväläyksen ideanahan oli kertoman mukaan se, että pystyttiin tunnistamaan ajovaloista auton kansalllisuus erityisesti pimeän aikaan. Vielä kymmenisen vuotta sitten yli puolet autoilijoista suosivat keltaisia valoja, mutta nykyään ne vaikuttivat kadonneen likimain tyystin.
Täytyy tässä alkaa hiljalleen miettiä, olisiko syytä luopua hiihtoliiton hyväksymistä suvikumeista ja siirtyä nastarenkaiden käyttöön. Tai pitäisiköhän palata Pariisiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti