Aamulla riitti taas hupia seuratessa vaahtosammuttimen kokoisia kanssamatkustajia kun lentelin Kokkolaan (kolmatta kertaa viikon sisään...). Suurta hämmennystä n. 1 ja 3-vuotiaissa nuorissa miehissä herätti se, että kone oli niin likainen että se piti pestä ennen kuin sillä kehtasi lähteä ilmaan. Onneksi lentoyhtiö oli huomannut tämän, joten koneen siivet ruiskutettiin, vieläpä kahteen kertaan. Siinä vaiheessa oli tietenkin kiinnostus herpaantunut ja nuoria matkustajia kiinnosti enemmän äidin käsilaukun kasteleminen mukana olleilla pillimehuilla. Elämässä on hetkiä, jolloin on kiitollinen lentoyhtiöiden turvasäännöksistä, mm. siitä että koneessa istutaan istuinvyöt kiinnitettyinä. Niinpä tällä pillimehukohtausta oli ihan kiva katsoa pari riviää taaempaa. Erityisesti ottaen huomioon sen, että nuorempi virtuoosi koetti muutamaankin otteeseen koneen lasien kestävyyttä päästelemällä kolmen viivan C:itä. En ollut lainkaan pahoillani siitä, että potkurikoneilla matkustettaessa perusvarustukseen kuuluvat myös ääntä tehokkaasti vaimentavat kuulokkeet.
Kokkola on tullut tutuksi viimeisen viikon aikana, kun täällä on tullut vietettyä aikaa enemmän kuin kehä III:n sisäpuolella. Normaalien kokoustamisten oheen on tullut käväistyä Ykspihlajan työväentalolla merkkipäiväjuhlissa ja pari iltaa on mennyt Perhojoen rantamilla. Valitettavasti vain näyttää siltä, että kenties jo tällä viikolla pääsee parantelemaan itse diagnosoitua poskiontelotulehdustaan Keski-Eurooppaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti