Kokkola - kuten pääosa Suomesta - on tähän aikaan pimeä paikka. Niinpä hämmästykseni oli enemmän kuin suuri havaitessani eilen että Kokkolan ykköshotelli Kaarle oli ääriään myöten täynnä, joten jouduin majoittumaan ensimmäistä kertaa torin toiselle laidalle hotelli Kokkolaan. Kansa näyttää siis rynnänneen suurin joukoin ihailemaan Kokkolan marraskuun sateisen pimeitä iltoja.
Eilisilta kului taas kerran kansainvälisissä merkeissä kahden japanilaisen, yhden germaanin ja yhden keskipohjalaisen kanssa. Tässä vanhojen akselivaltojen edustajien kokouksessa nautittiin hyvä illallinen vanhassa kaupungissa (ei ihan yhtä idyllinen kuin esim. Tukholmassa, mutta kuitenkin) ja ihmeteltiin missä ihmeessä kaikki ihmiset ovat. Varsinkin toista viikkoa talomme palveluksessa oleva germaani - joka myös vietti jo toista viikkoaan Kokkolassa, tuntui selvästi olevan hämillään siitä mihinkä olikaan tullut ryhdyttyä. Totesin kuitenkin herr Doktorille, että hän oli tervetullut tutustumaan Vantaan toimistoomme ja samalla saattaisi nähdä hieman pääkaupunkiakin. Helpotus oli suorastaan aistittavissa.
Onneksi Kokkolasta löytyy Huismanni - sen baaritiskiltä oli hyvä seurata Suomen potkupallomaajoukkueen via dolorosaa EM-kisoihin. Tavoitteeksi näytti jäävän. Ja onneksi täältä lähtee joka ilta pari potkurikonetta, joilla pääsee takaisin sivistyksen pariin.
1 kommentti:
Herr Doktoria voisi kehoittaa käymään kaupunkien vihamielisyyksistä huolimatta naapurissa olevaan Pietarsaareen. Lankesin itse ostamaan sieltä jouluvalot "Usko-Toivo-Rakkaus", samoin kuin kollegani jonka saksalainen mies Espoossa sanoi pietarsaarelaisvalojen tuovan mieleen Reeperbahnin ja punaisten lyhtyjen alueet. Oikeasti ne on kivat. Pietarsaaren kansainvälisessä ja ainoassa sairaalassa puhutaan ruotsia ja persiaa ja jonkin verran suomea. Kaupunki on hieno. Voi olla että Kokkolakin on. En ole käynyt. /P
Lähetä kommentti