Ranskalaiset ovat omituista kansaa, kuten kaikki Asterixia lukeneet tietävät. Nykygallit eivät ainakaan avoimesti pelkää taivaan putoamista niskaansa, mutta muuten kyllä kaikki kansalliset piirteet ovat säilyneet ihan entisellään. Parin päivän reissu Toulouseen vahvisti taas uskoa siihen, ettei EU tai mikään muukaan pysty viemään ranskalaisilta heidän ominaispiirteitään. Tehdas, jossa vierailin, sijaitsee Castresissa 70 kilometriä Toulousesta luoteeseen. Reitti vei pitkin puilla vierustettuja pikkuteitä, joita ajeltiin sitten ranskalaisen idyllisesti kiinni toisen takapuskurissa liki satasen vauhtia, ja paikkaa vaihdettiin keskenään aina kun oli yhtään pitempää suoraa tietä. Tunnelmaa kohottivat tien varsille asetetut kyltit, jossa kerrottiin kyseisen tieosuuden vaatineen neljä kuolonuhria viimeisen kahden vuoden mittaan.
Visiitin parasta antia olivat lounaat ja illalliset - syötävää riitti, ja luonnollisesti päiväsaikaankin lounaaseen kuului pullo paikallista viiniä kolmeen pekkaan jaettuna. Lounaspaikkana oli mm. Castresin lähettyvillä oleva Michelin-luokiteltu ravintola, jota pyöritti englantilainen, entinen Lontoon Savoyn pääkokki. Vaikka Paljaassa Diilerissäkin on tullut vähän kritisoitua englantilaisten keittotaitoa, tällä kaverilla oli ainakin kyvyt kohdallaan. Illallispaikat vaihtelivat ranskalaisesta brasseriesta hanhenmaksapalleroineen uuteen eurooppalaiseen keittiöön, jossa oli paikallisia perinneruokia yhdistetty ulkomaisiin vaikutteisiin. Pakko tunnustaa, ettei Ranskassa kerennyt nälkä yllättämään.
Luonnollisesti Ranska ei olisi itsensä, ellei matkalle olisi osunut vähintään yhtä lakkoa. Niin tälläkin kertaa, kun lääketieteen opiskelijat olivat lakossa ja kansakunnan komeimpien perinteiden mukaisesti olivat miehittäneet kaupungintalon ja oopperan edustan pääaukion, pukeutuneina valkoisiin takkeihin, joissa tussilla kirjoitettuna "Les internes en gréve" . Ja joka kadun nurkassa joku lääketieteen opiskelija oli tunkemassa lentolehtistä käteen ja pyrkimässä kertomaan lakkotavoitteistaan ja Ranskan lääketieteen surkeasta tilasta. Totesin, että olin ilmeisesti tehtaalla pitämänäni ranskankielisen puheen innoittamana omaksunut paikallisen habituksen - tai sitten vaan olin sen näköinen, että lääketieteilijän silmällä arvioiden tuo pitäisi saattaa pikaisesti hoitoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti