Tämän päivän mittaan on tullut nautituksi ranskalaisesta järjestelmällisyydestä. Pitkästä aikaa taas rantauduin aamupäivällä Charles de Gaullen kentälle Pariisiin, mikä yleisen elämänkokemuksen mukaan on aina virhe. Matka Helsingistä Pariisiin sujui erinomaisen mukavasti aamiaista nautiskellen ja päivän lehtiä lueskellen. Mutta Pariisissa kaikki on toisin.
CDG, kuten kenttä lyhenteenä tunnetaan, edustaa arkkitehtuuriltaan lähinnä albanialaista bunkkeridesignia. Väliin on betoniin tehty aukkoja, joista sentään näkee kentälle. Etäisyydet ovat pitkiä - periaatteessa laskeuduin samaan kakkosterminaaliin, josta Toulousen kone lähti, mutta ripeästikin kävellen matka 2D:stä 2F:ään kesti vartin verran. Onneksi ei sentään laskeuduttu 2A:han, josta englantilainen työtoverini hölkkäsi likemmäs puoli tuntia jatkoportille. Välissä on toki liukumattoja, jossa käydään välitöntä ranskalaista debattia kädet heiluen, ettei ohittamaan mahdu.
Kone oli Pariisin sumujen vuoksi liki kaksi tuntia myöhässä, joten pääsin nauttimaan suurkaupungin sykkeestä 2F terminaalin liki trooppisessa ilmastossa. Penkkejä ei juuri ollut vapaana, eikä niille tehnyt mielikään kun joku välitön keski-eurooppalainen olisi kuitenkin ruvennut höpöttämään. Mielenkiintoisin vaihe oli koneeseen siirtyminen. Varttia ennen varsinaista lastausta ensin näytöllä vilahti, että lento on myöhässä sääolosuhteiden vuoksi (ensimmäistä kertaa 1,5 tunnin aikana), sitten saman tien rupesi vilkkumaan punaisella "Embarquement" - ja niin jokaiselta putosi patonki kädestä ja äkkiä edessä oli sellainen ihmismuuri, etten ole nähnyt vastaavaa sitten Rollarien konsertin. Periaatteena tässä ranskalaisen järjestäytyneessä koneeseen siirtymisessä on luonnollisesti yksilön vapaus yhdistettynä siihen, että kun jokainen menee yhtä aikaa, niin ei synny ruuhkaakaan.
Toulousen 24 asteen lämpöön sentään päästiin tehosekottimella (sinänsä kunnon kone, mutta kunnon turbulensseilla) - viimeisenä niittinä oli Air Francen emännän ojentama asiakastyytyväisyystutkimus, joka oli luonnollisesti ainoastaan yhdellä kielellä - ranskaksi. Ei tullut aika pitkäksi, kun vastaili viimeisen varttitunnin kysymyksiin. Tulipa tosin kentällä nähtyä Airbusin uusin jättikone, kas kun kasaavat Airbuseja juuri Toulousen kentän toisella laidalla.
Ei muuta kuin baskeri päähän ja baanalle...
1 kommentti:
Aaahh... tulipa kotoisa olo. Ranskalaiset muistuttavat maailmannapaisuudessaan elävästi brasilialaisia. Paitsi että kieli on portugali. Vaan onhan ne sukulaiskieliä. Minkä ihmeen takia piti syntyä maahan josta saa niin nöyrän identiteetin että luulee että ITSE pitäisi osata kaikkia kieliä eikä pidä täysin luonnollisena että muiden pitäisi opetella suomen kieli? /p
Lähetä kommentti