Eipä tässä ole muutamaan päivään lennelty minnekään, joten on aika huomenna lähteä taas reissuun. Suuntana Pariisin kautta Toulouse, oikeammin sekin on vain välietappi matkalla Etelä-Ranskassa olevaan Castresin pikkukaupunkiin, jossa sijaitsee yhtiömme äskettäin ostama pienehkö tehdas.
Siinäpä sitten ranskalaiset katsovat meikäläistä kuin muikut uutta vasua - paikallisen kansanluonteen huomioiden on nimittäin tarkoitus kerätä irtopisteitä ja avata peli paikallisella murteella. Ei siitä pitkää tai eloisaa esitystä tule, mutta toivon mukaan saan yleisön naurunpyrskähdyksiltä itseni ja yhtiön esitellyksi. Muutoinkin tuolla maailman kolkalla on aina oma mielenkiintonsa esiintyä uuden omistajan edustajana, etelämaiseen temperamenttia kun ei yleensä ole pahemmin itsehillinnällä pilattu. Toisaalta tuskinpa siellä nyt tomaattisateeseenkaan joutuu...
Majapaikan valintaan vaikutti suuresti se, että Castresissa ei juuri hotelleja ole - ja vielä vähemmän hyviä illallisravintoloita. Niinpä yhdessä englantilaisen työtoverini kanssa päätimme pitkin mutta joustavin hampain tyytyä asustelemaan Toulousessa, vaikka siitä on liki kahden tunnin ajomatka varsinaiseen toimipaikkaamme.
Saas nähdä miten pahasti menee pojilla patonki ja punaviini väärään kurkkuun, kun meikäläinen avaa pelin sujuvalla (!?) ranskallaan. Muutoinkin olen varustautunut tietopuolisesti tähän perehtymällä ranskalaista kansanluonnetta valottavaan "Year in merde" kirjasarjaan. Kyllä vanha ranskanopettajani olisi ylpeä kun näkisi kuinka eurooppalaisiksi tässä on tultu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti