Työsuhde-etuihin kuuluu vanhojen muistelu, ainakin huomenissa kun vietetään tehtaan vuotuisia merkkipäiväjuhlia. Niinpä huomisilta kuluu Jungsborgin lavalla juhlapuhetta pidellen ja merkkipäivälahjoja jaellen. Luovuus on kyllä ollut muutaman päivän flunssan vuoksi hakusessaan, mutta vanhan sanonnan mukaisesti "hätätilassa koiraskin poikii". Tai kuten kollega, tuomari Nurmio totesi taannoisessa laulussaan: "Pakko on luoda jotain, vaikkapa talikolla". Niinpä tässä blogin kirjoittelun sijasta pitäisikin miettiä sellaisia korulauseita, jotka heläyttelevät keskipohjalaisten karujen sydänten herkimpiä kieliä. Tai ainakin jotakin siihen suuntaan.
Lukuunottamatta pakollista puheosuutta (ja sitä edeltävää kaikkien sisääntulijoiden kättelyä yhdessä toimitusjohtajan kanssa), juhlat ovat yleensä olleet hauskat ja perinteiset. Ensin pidetään puheet, sitten syödään illallinen, sitten kahvit avecin kanssa, buffetti avautuu ja loppuillasta selvitetään kaikki vuosien mittaan kertyneet hiertymät luottamuksellisissa keskusteluissa. Saas nähdä tuleeko tänä vuonna varaston pojilta hamekangas - nimittäin viime vuoden juhlissa sovittiin että jollei varastomiesten pisteytystä saada kuntoon, niin sellainen tulee. Tosin perusteita tälle lahjalle ei ole, sillä pisteytystä korjattiin - sen riittävyyden arviointiin vaikuttanee syvällisesti työn ja pääoman välinen sovittamaton ristiriita.
Tuskin maltan odottaa pääseväni taas noihin iloisiin potkurikoneisiin, jotka uskollisen työjuhdan tavoin junnaavat ilmojen halki Kruunupyyn kansainväliselle lentokentälle. Toissa-aamuna nimittäin taisi olla siellä vuoden kiireisin päivä kun Finnairin aamukoneen perässä tuli charterlento, ja lisäksi vielä venäläiset ja sveitsiläiset yksityiskoneet. Saapas nähdä mitä jännää kokee huomenissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti