Lasse Mårtensonin takavuosien suosikki-iskelmän sanat "Matkaan taas lähden nyt, suuntaa vaan en kysellyt..." sopivat tähän viikkoon. Eilispäivä meni Keski-Pohjanmaalla, perjantai germaaneja katsastaen Düsseldorfissa ja sitten sunnuntaina takaisin luonnonkauniiseen Ohioon yli kuukaudeksi.
Taas pääsee vastailemaan maahantulokaavakkeiden fiksuihin kysymyksiin tyyliin "oletteko syyllistynyt kansanmurhaan vuosina 1933 - 1945?". Paha on viisikymmenluvulla syntyneenä moisia syntejä tunnustaa. Muutoinkin tuo Yhdysvaltain maahantulokaavake jaksaa viehättää absurdiudellaan. Erilaisia syväluotaavia kysymyksiä oman ja sukulaisten persoonallisuuden häiriöistä ja kommunismisympatioista on kaavakkeessa useampia. Kaavakkeen kääntöpuolen pienellä painettuun tekstiin on tosin kätketty vihje oikeista vastauksista, kun siellä todetaan että jos vastasitte johonkin edellä olevistä kysymyksistä "kyllä", on syytä olla yhteyksissä lähetystöön ennen matkalle lähtöä. Sekin on sinänsä fiksu ohje, kun sen lukee New Yorkin koneessa 10,000 metrin korkeudessa kaavaketta täytellessään.
Amerikkalaisiin virallisiin lomakkeisiin on paikallisen lainsäädännön mukaan merkittävä, kuinka pitkään keskiarvo-Kutvoselta menee kyseisen lomakkeen täyttöön. Tuon vihreän kansanmurhalomakkeen täyttöön pitäisi kulua 4,5 minuuttia, mutta vanhan mainoksen sanontaa lainatakseni "kokemus tuo varmuutta". Nykyään täyttö menee alle minuuttiin - ainakin jos lentelen Finnairilla kun muistaa suoraan lennon numeron.
Onhan vastaavia lomakkeita muillakin. Takavuosina matkustin yhden työporukan kanssa Tallinnaan kun se oli vielä osa Neuvostoliittoa. Sikäläisessä lomakkeessa kysyttiin koska maahantulija oli viimeksi käynyt Neuvostoliitossa ja matkan tarkoitusta. Seurueeseemme kuulunut iäkkäämpi kaveri vastasi kysymyksiin tunnollisesti - "Milloin viimeksi: 1941" - ja "Matkan tarkoitus?: Valloitus". Vaikka rehellisyys maan perii, tässä tapauksessa perivenäläinen tullimies oli vähintäinkin ihmeissään moisesta avomielisyydestä. Pakko tunnustaa, että itse jonossa tarkoituksellisesti ao. kaverin perässä jonottavana, jokainen hetki oli sen arvoinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti