Nimittäin jos Pentti Oskari Kankaan ja Seitsemän Seinähullun lauluun "Lihavat on lepposia" on uskominen, niin Yhdysvallat taitaa olla maailman leppoisin kansakunta. Istuskelin nauttimassa lounasta periamerikkalaiseen tapaan vastapäätä konttoriani sijaitsevan Tower Cityn alakerran Food Courtissa. Siellä on työkavereitteni suosima kiinalainen pikaruokapaikka, jonka he ovat nimenneet "Six dollah" paikaksi - kiinalainen henkilökunta kun aina lausuu päivän annoksen hinnan tuolla tavoin.
Food Courtin pöydässä oli hyvä tarkkailla ohikulkijoita seesamikanaa ja paistettua riisiä syödessä. Huomio kiinnittyi siihen, että liki joka neljäs ohikulkija oli tukevaksi tai liikalihavaksi määriteltävissä, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Eikä kyse ole vaan normaalista pyöreydestä, vaan ajoittain megamittasuhteet omaavasta lihavuudesta. Ainakaan koti-Suomessa en ole törmännyt XXXXXL-kokoisiin vaatteisiin, ja täällä ei tarvitse edes mennä erikoiskauppaan löytäkseen sellaisia. Välttyä ei voinut ajatukselta, että paikallisella ruokakulttuurilla (tai pikemmin sen puutteella) on merkittävä osa tässä. Likimain kaikkiin tuotteisiin on painatettu kalori- ja muut ravinnearvot, mutta ruoka-annokset niin pikaruokapaikoissa kuin paremmissa ravintoloissa ovat moninkertaiset eurooppalaisiin verrattuina. Vaikkei meikäläistäkään ole enää vuosikymmeniin luultu anorektikoksi, jää kyllä ruoka-annoksista keskimäärin puolet syömättä. Eikä ole nälkä yllättänyt.
Jaaha - viikonloppu käsillä, joten eipä muuta kun takaisin kotiin Westlakeen pyykin pesuun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti