Aamukahvilla Key Towerissa

Vanha hieno suomalaisperinne on haukkua matkoilla ruokaa ja varsinkin sitä, ettei kahvikaan ole kuin kotona. Ruokaa täällä ei käy haukkuminen, sillä valinnanvaraa riittää ihan laidasta laitaan. Westlakessa jos piirtäisi puolentoista kilometrin säteen asuntoni ympärille, ravintoloita löytyy - italialaiset (Buca di Beppo, Frankie's, Brio), espanjalainen (Viva Barcelona), irlantilaiset (Cleats, Claddagh), meksikolainen (Nuevo Acapulco), kalaravintola (Blake's Seafood restaurant), seurusteluravintola (Champps) - päälle tietysti pikaruokaketjut McDonalds, Taco Bell, Pizza Hut, Kentucky Fried Chicken ja mitähän kaikkia niitä lieneekään. Tarjontaa riittää. Kapitalismin perusoppien mukaan kilpailu vaikuttaa hintaan, ja täällä tuo talousoppi näyttää pelaavan. Esimerkiksi yksi Clevelandin parhaimmiksi rankatuista ravintoloista (Viva Barcelona) on ihan kohtuuhintainen ja siellä voi syödä omalla rahallaankin.

Nautiskelen parhaillaan aamukahvia toimistossani. Toimistossamme on muutama kahvikone, jossa voi valita mieleisensä n. 20 erilaisesta lajikkeesta. Vahvuusasteita on useita ja ne on luonnollisesti täkäläisellä pieteetillä merkitty annospussin alalaitaan. Itse olen epäamerikkalaisesti suosinut kovia aineita, eli viisiportaisen asteikon vahvimpiä blendejä Sumatraa (4) ja Colombiaa (5). Kahviautomaatista täällä pystyy päättelemään onko Key Towerissa suomalaisia vierailulla. Jos on, niin silloin yleensä äsken mainitut lajikkeet tahtovat iltapäivään mennessä loppua. Täkäläisen kahvin juominen ei ainakaan yöunia vie, sen verran vähän joukossa on kafeiinia.

Tavallaan ei olekaan ihme, että tällä maailmankolkalla on keksitty Starbucks. Alakerrassamme on sellainen ja sieltä saa sitten maukkaampia kahveja. Hinta on tosin suurin piirtein samaa luokkaa kuin mitä maksan lounaasta Terminal Towerin Food Courtissa.