Pummien paratiisi

Paljas Diileri on ollut parin viikon ajan tien päällä, joten lienee aika päivittää matkakuulumisia. Äitienpäivä meni Suomessa mutta maa rupesi polttelemaan jalkojen alla jo maanantaina, joten suuntasin tieni Düsseldorfin kautta Kölniin pariksi päiväksi. Ruhrin alueella matkustaminen on helppoa ja vaivatonta, kun Düsseldorfin kentältä pääsee junalla suoraan melkein minne vaan - tässä tapauksessa naapurikaupunki Kölniin. Työmatkasta kun oli kyse, niin salkussa oli valmiiksi junalippu, mutta eihän näköjään Saksassa tarvitse mitään maksaa. Junassa ei ollut kuljettajan lisäksi havaittavissa mitään henkilökuntaa, vain pelkkiä matkustajia. Vanhan ajan konduktöörit taitavat olla kadonnutta kansanperinnettä, joten pummilla matkailu olisi ollut suorastaan houkuttelevaa. Saksalaisella täsmällisyydellä jokainen kuitenkin hankki itselleen lipun olemattomasta kontrollista huolimatta.

Köln oli keväisen sateinen kun kolmen vartin junamatkan jälkeen saavuin Hbf:lle, eli hauptbahnhofille, suoraan Kölnin tuomiokirkon kupeeseen. Meinasin ottaa taksin hotelli Hiltoniin, mutta paikkakuntaa heikonlaisesti tuntevana päätin kuitenkin tarkistaa kartasta, mistä Marzellstrasse löytyisi. Hyvä niin, sillä matkaa sinne kertyi suorastaan 300 metriä - ja keskiviikkoaamuna palatessa matka puolittui kun menin vieläkin suorempaa tietä rautatieasemalle.

Suomessa kuluvalla viikolla avattu hotelli oli rakennettu vanhaan vankilaan - Saksassakin on trendikkäästi otettu julkishallinnon rakennuksia uusiokäyttöön, sillä hotellini oli toiminut aiemmin Kölnin pääpostina. Eipä sitä juuri arkitehtuurista huomannut, hotelli kuin hotelli. Alakerran baarissa tarjoiltiin paikallista Kölschiä, joka on oluen ystäville ehdottomasti suositeltava paikalliskokemus.
Ainoa kosketus aitosaksalaiseen todellisuuteen oli illallinen, kun ravintolan ruokalistalta löytyi paikallinen erikoisuus eli siansorkka. Inflaatio oli iskenyt kyllä siihenkin, sillä eteeni tuotu annos muistutti enemmän aneemisen kanan koipea kuin kunnon emakon muhkeaa sorkkaa. Maku oli kyllä erinomainen - en kuitenkaan jäänyt miettimään, mistähän tämä sorkan maukas mahtaakaan olla peräisin. Annoksen visuaalinen puoli on kieltämättä enempi eksistentialistinen, tai sanoisiko saksalaisen konstailematon. Sopii siis myös meikäläiselle.

Täällä sitä taas ollaan nauttimassa Westlaken kesähelteistä, 26 astetta ja aurinko paistaa. Aamukahvit tuli nautittua tänään Kokkolassa Perhojoen varrella ja päivä ei ole vielä ennättänyt puoleen, ja täällä kuuntelen keskellä päivää presidentti Bushin suorana lähetettyä puhetta. Näyttää Washingtonissakin paistavan aurinko...