Pohdiskelen lähteäkö viikonlopun viettoon nyt vai odottaako vielä puolisen tuntia. Paikallinen ruuhkahuippu osuu puoli viiden ja viiden välille - kyllähän kaikki Dolly Partonin ystävät muistavat kappaleen "Working 9 to 5". Key Towerissa on 55 kerrosta ja suurin osa väestä näyttää lähtevän juuri näihin aikoihin kotia kohden. Alakerran autotallista pääsee sinänsä vaivatta ulos, kun parkkikortin haltijoille on oma kaistansa ja käteismaksajillekin kaksi luukkua. Täällä luotetaan rehellisesti työvoimaan eikä parkkiautomaatteihin ole rahaa törsätty.
Pahin ei ole edessä vielä tallista St.Clairelle käännyttäessä, vaan matkan työläin vaihe alkaa kun pääsee kulman taakse Ontariolle, joka vie I-90:lle. Matkaa interstaten liittymään on kilometrin verran, mutta siihen saa vaivatta tähän aikaan vierähtämään 20 minuutista puoleen tuntiin. Tämä pätkä on pääasiallinen reitti ulos kaupungista kaikille keskeisille ulosmenoteille. Toisaalta, kanava 98,5 MHz "Cleveland's classic rock" auttaa keskittymään.
Ajallisesti liki puolet kotimatkasta onkin takana kun vihdoin viimein pääsee moottoritien liittymään. Matkaa Westlakeen on viitisentoista mailia ja matka taittuu useimmiten 50 - 60 mailin tuntinopeudella, eli n. satasta ajellen. Tosin välillä vauhti tyssää yllättäin ja sitten taas mennään entiseen malliin. Tällä viikolla on liikenne tökkinyt tavallistakin enemmän, sillä Highway Patrol on ottanut länteen vievän I-90:n erikoistarkkailuun. Eilenkin parin kilometrin matkalla autoja oli pysäytetty viidessä eri paikassa. Meikäläisestä hiuksianostattavalta tuntuu tapa, että poliisi ei pysäytä vain pientareelle, vaan saattaa myös ohjata ohituskaistan ja keskikaiteen väliselle huoltokaistaleelle. Lienee toisaalta ymmärrettävää kun välissä on 4 - 5 kaistaa oikeanpuoleiselle pientareelle.
Täältä Key Towerin 15. kerroksesta on sinänsä hyvä tarkkailla liikennetilannetta, kun oman työhuoneen ikkunasta näkee sekä Ontarion kuin myös Cuyahoga-joen ylittävän I-90:n sillan. Taidanpa lähteä sittenkin hakemaan vielä kupin kahvia ja odotella vielä parempia aikoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti