Nyt sekin on tullut nähtyä - Creedence Clearwater Revival lauleskeli jo 60-luvulla paikasta nimeltä Lodi - "oh Lord, stuck in Lodi again...". En tiedä oliko kyse samasta Lodista, amerikkalaisittain saman nimisiä paikkoja on lähes jokaisessa osavaltiossa. Tämä oli kuitenkin Ohion Lodi, viitisenkymmentä mailia Clevelandista lounaaseen. Sinänsä Lodissa ei ollut juuri nähtävää, se vain sattui olemaan paikka josta käännyin Interstate 71:lta itään kohden Holmes Countya, joka on täkäläinen amishkeskus.
Ensimmäiset amishit tulivat vastaan jalan, mutta hiljalleen tien varrella alkoi näkyä hevosvetoisia mustia kärryjä, joita ohjastivat parrakkaat mustiin housuihin ja henkseleihin (vyöt kun ovat kielletttyjä) pukeutuneita miehiä ja naisia hilkoissaan, ikään katsomatta. Erotuksena aikaisempaan kokemukseeni amisheista, täällä amishit asuivat kylässä tai pikkukaupungissa, ja heidät lähinnä tunnisti siitä ettei taloon vienyt sähkö- tai puhelinjohtoja, ja talot olivat poikkeuksetta valkoisia ja ikkunoissa oli yksinkertaiset valkoiset ikkunaverhot. Teiden varsilla näkyi pikkutyttöjä ja -poikia, tytöillä valkoinen hilkka päässä ja pojat olivat kuin tamperelaisia hiphoppareita pipot päässä. Tosin pipot olivat harmaat tai mustat, ilman tekstejä tyyliin "isäntä" tai vastaavaa humoristista.
Maalaismaisemat olivat todella keväisen kauniit, ei siis ihme että pikkukaupunki jossa pysähdyin syömään oli nimeltään Charm. Ainoa mistä charmi puuttui oli väkevä hevonlannan tuoksu. Ruokapaikaksi valitsin "Grandma's Placen", joka oli amishien ravintola, jossa tarjoiltiin perinteikästä kotiruokaa. Niinpä oli pakko päättää ateria perinteisellä omenapiiraalla. Mutkaisia ja mäkisiä pikkuteitä oli kiva ajella hiljalleen, nautiskellen keväisestä lannantuoksusta, satunnaisista amishien "buggyistä" ja matkan varren nähtävyyksistä - kuten urheilukentästä, jossa amishit näyttivät pelaavan lentistä. Normaalien amerikanrautojen sijasta parkkipaikka oli täynnä hevoskärryjä...
Tänään aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, uutiset hehkuttelevat eilisiä Kansasin tornadoja joissa 1,500 hengen Greensburgin pikkukaupunki tuhoutui käytännössä täydellisesti. Taitaa vihdoin olla päivä, jolloin voisi lähteä Mustangilla auringonottoon.
ps. kuvassa näkyy muuten tarkkaan katsoen yksi amishbuggy - kuvaa klikkaamalla voit suurentaa sen ja kaukana vastapäisellä kukkulalla mäkeä alas tulee sellainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti