Matkailu avartaa

Kaikkea sitä ihminen oppii kun matkailee. Tämä tuli taas todistettua palatessa takaisin tänne Clevelandiin. Ensimmäinen opetus oli, että kun saan matkalipun käteeni, niin on n. 80% todennäköisyys sille, että nimenomaan nuo lennot ovat ne, jolla en ainakaan lennä. Niin tälläkin kertaa, kun päivää ennen lähtöä Finnairilta soitettiin jo kohta perinteiseksi käynyt soitto, että aikataulu on muuttunut. Tällä kertaa New Yorkin koneen vaihdon vuoksi minut lennätettiin New Yorkiin Lontoon kautta. Heathrow on kokemukseni mukaan kenttä, jota välttää enemmän kuin hammaslääkäriin menoa. Eikä siinä vielä kaikki, vaan matkaan piti lähteä kello 8.00 lähtevällä lennolla, normaalin 14.20 sijasta.

British Airwaysin jumbon business oli sisustettu uudestaan - uuden designin mukaan joka toinen matkustaja istui kasvot menosuuntaan, joka toinen vastakkaiseen suuntaan siinä suurin piirtein toisen sylissä sellaisen S:n muotoisen särmin erottamana. Välissä oli tietenkin luukku, jossa voi ihastella naapurinsa pärstää. No, eihän mulla tietysti sattunut tuuri, vaan naapuriksi osui punakka ja pönäkkä uusiseelantilainen. Aika nopeaan ensi tervehdyksen jälkeen luukku nousi loppuajaksi välillemme, ettei tarvitse ainakaan ruveta höpöttelemään pehmoisia ventovieraan muukalaisen kanssa.

Takavuosien huonojen kokemusten vuoksi olen jättänyt käyttämättä näiden uusien istuinten antaman mahdollisuuden nukkua pitkällään. Syy on KLM:n lento takavuosina Hong Kongista Amsterdamiin kun mukava yöuni keskeytyi lentoemännän kohteliaaseen ilmoitukseen siitä, että muut businessluokassa eivät saaneet nukutuksi kun tuli vähän kuorsattua. Siitä lähtien istuintyypistä riippumatta lepoasento on pysynyt ryhdikkäänä. (Ehkä tällaisissa karsinatyyppisissä ratkaisuissa voi kuorsata ikkunapaikalla anonyyminä aidan takana?)(Mulla oli tietysti käytäväpaikka.)

Kiitos kansallisen lentoyhtiömme muutosten, eipä tarvinnut juosta JFK:lla koneenvaihtoon. Aikaa oli aikataulun mukaan n. 6 tuntia ja koneen myöhästyksen vuoksi käytännössä kahdeksan tuntia. Suosittelen kaikille lämpimästi tällaista upeaa kokemusta tutustua lentokentän arkeen ja kanssaihmisiinsä.

Päivän pelastukseksi osoittautui keskilännestä oleva keski-ikäinen pariskunta, joka oli palaamassa Kreikasta. Pariskunnan miehen mielestä oli mieleenpainuvinta ollut paikallisten kieli, josta hän viiteen eri otteeseen totesi "It's all greek to me". Muutenkin häntä tuntui kummastuttavan se, että siellä puhuttiin kokonaan vierasta kieltä ja käytettiin vielä kummallisia kirjaimiakin.

Pariskuntaan vierailu länsimaisen sivistyksen kehdossa oli näemmä jättänyt poltteen jakaa sivistystä kaikien kanssamatkustajien kesken. Viattomaksi lapsiuhriksi joutui vastapäätä istuva n. 10-vuotias poika, jolta isäntä kyseli kaikenlaista sivistävää ja samalla kertoi sitten kysymyksensä päätteeksi, mitä oli oppinut viikon matkallaan. Mm. sen että siellä oli ollut se kaveri, joka keksi miten kolmion eri sivujen pituudet mitataan. Pythagoraan nimi oli matkanteossa unohtunut, mutta asian ydin tästä kävi kuitenkin selville. Tästä erilaisten aasinsiltojen kautta edettiin kaikkien kymmenvuotiaitten lempikysymyksiin, eli keitä olivat Colin Powell (ensimmäinen musta ulkoministeri) ja Condoleezza Rice (ensimmäinen naispuolinen musta ulkoministeri). Kumma kyllä, kymmenvuotias Yankees-fani ei osannutkaan kertoa keitä henkilöt olivat. Varmemmaksi vakuudeksi sivistystehtävänsä vahvasti sisäistänyt mies kysyi vielä, että tiesikö poika, kuka oli Martin Luther King ja mikä oli hänen kuuluisan puheensa "I have a..." sisältö.

Pikkupoika ei jäänyt sanattomaksi: "I have a good idea?"...

Onneksi kone vihdoin lähti.