"Siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan". Islannin tulivuoren päästöt kummasti pistävät tällaisen patologisen lentokoneenkäyttäjän aikataulun uusiksi. Viime torstaina kesken kaivoskierroksen rupesi kuulumaan kummia huhuja siitä, että Pohjois-Suomen kentät ovat sulkeutumassa kiitos Islannin tuhkapäästöjen. Ja niinhän siinä kävi, että kun torstaina piti iltasella pöläyttää sivistyksen pariin että Kajaanin kenttä kuten muu Pohjois-Suomen lentoliikenne oli pistetty seis. Joten kuten ja Liisa ja Matti noin 140 vuotta sitten, ei muuta kuin rautahevon kyytiin ja sillä mm. Lapinlahden kautta Helsinkiin.Matkailu avartaa näkemyksiä ja vaikkei rautateitse kulkeminen Kainuusta Etelä-Suomeen olekaan ihan tavatonta, ei siitä ihan ole tapakaan kerennyt muotoutua. Mutta meneehän päivä siinäkin. Ja kun vihdoin pääsee Pönttövuoren tunnelin eteläpuolelle, on suorastaan tuntu siitä että ollaan taas eteläisen sivistyksen parissa.
Mutta toisaalta tällainen katkos lentelyyn tekee hyvää. Kun on vuoden 2006 lopulta lennellyt enemmän kuin kehtaa kuvitellakaan, tuntuu mukavalta kun menee muutama päivä kun ei tarvitse taas seistä lentokentän turvatarkastusjonossa. Vaikka perinteinen poikien kevätretki Levin hangillekin siirtyi seuraaville lumille. Ja niinhän se on että juuri kun oppii lentämään, pistetään koko homma puihin...
Ja tilastonikkareille tiedoksi - tämän kirjoitelman myötä Diileri siirtyy jo neljännellesadalle kirjoitukselle. 301. pläjäys kyseessä - vähänpä sitä ihminen tietää kun viattomana rupeaa Clevelandissa tällaista kirjailemaan. Mutta mikäs siinä - valitulla asiattomalla linjalla tullaan jatkamaan myös jatkossa.
4 kommenttia:
Niin se luonto pistää jarrut päälle kun ei ihminen itse osaa. Vielä on varmasti tulossa muutakin mikä hiljentää tahtia tältä sairaalta ihmiskunnalta ennenkuin se tuhoaa itse itsensä ja elinolonsa. Lentoliikenteen rajoittaminen poistamalla turhan lyhyet lennot ja lisäämällä raideliikennettä olisi jo hyvä alku.
Nyt sitten meni ne Diilerin lennokki stimulaattoriharjoitukset ihan hukkaan kun kentät pistettiin kiinni. Koeta välttää vieroitus oireita ja tyydy maanpäällisiin kulkuneuvvoihin.
Oliko Diilerillä evästä junassa mukana? Eväällä ei tässä tapauksessa tarkoiteta ravintolavaunun antimia ( joidenka mausta tai mauttomuudesta jokainen kyseisiä eineksiä syönyt voi olla montaa mieltä) vaan ruisleipää ja appelsiinitrippiä, 2 dl:n keltainen pieni purnukka.
Aino-Inkeri on maalta kotoisin. Kun maalta halusi johonkin lähteä, pois lukien naapurikunnan tanssipaikat, niin ainut vaihtoehto oli juna, jota aikoinaan ohjasi Aino-Inkerin vaari.
Junalipun lisäksi laukussa oli aina ruisleivästä tehdyt eväsleivät ja appelsiinitrippi.
Kyseistä eväsohjetta noudatan edelleen. ( paitsi kerran kiireessä piti ostaa valkoinen juustosämpylä)
Kun istuu junassa, avaa laukun ja sieltä tupsahtaa ruisleivän tuoksu, niin kaikkein parasta hetkessä on kanssamatkustajien kateelliset katseet. Se on jo puolet ruokahetken nautinnosta.
On myös tärkeää muistaa leipien väliin laitettavan paperin laatu. Sen on hyvä olla rapisevaa.
Maantieto on hukassa... mutta tullaanko sieltä Pönttövuorelta tosiaan Kuopion kautta etelään? Eikö niitä ratoja kulje Kajaaniin ja silleen?
Lähetä kommentti