Filibuster

Yhdysvaltain politiikassa tunnetaan otsikon termi, jolla tarkoitetaan sitä että vaikka ajatus katkeaisi, puhe jatkuu siitä huolimatta keskeytyksettä. Viivytyspuheenvuoroja on menestyksellä käytetty paikallisessa kongressissa erilaisten lakiesitysten vesittämiseksi puhumalla vuorokaudet läpeensä ilman päätä ja häntää.

Huolimatta siitä ettei meillä tällainen höpöttely ole varsinaisesti sallittua, osataan sitä meilläkin. Tässä männäviikolla kun satuin yhden hallituspuolueen edustajien ympäröimäksi lentokoneessa ja pääsin todistamaan tätä puhetulvaa ihan tahtomattani. Kolme puhekonetta käynnistyi likimain yhdenaikaisesti kun oli saatu puvut viikattua vaatehyllylle, pari kassia eturivin hyllyille (varmistaen että potentiaaliset äänestäjät huomaavat dynaamisen poliitikon läsnäolon eli Juhani Tammismaisesti sanoen "presenssin") ja istutettua takapuolet penkkiin. Voi herranen aika sitä höpötyksen määrää!

Vaikken harrastakaan salakuuntelua koneessa, tältä puhemaratonilta ei voinut välttyä kun olin asianomaisten poliitikkojen ympäröimä. Harvassa olivat ne lauseet, joissa ei olisi vilahtanut "minä", useimmiten yhdistettynä johonkuhun hallituksessa istuvan henkilön nimeen. Seuraavana "strategia", milloin mihinkin intressiryhmään edustettuna ja tietenkin "synergia". Keskusteli aaltoili sfääreissä, ilmastonmuutoksesta siirryttiin kepeästi nuorisojärjestön paikallisosaston organisaatioon ja jokainen asia oli kertojalle yhtä läheinen ja tärkeä.

Jo ennen lentokorkeuden saavuttamista oli piinalllisen selvää, että jokainen keskustelijasta keskusteli yksinomaan itselleen ja todistaakseen merkitystään yhteiskuntamme pelastajina. Eikä mennyt kauaa kun jo kaiholla kaipasin sitä viimevuotista räpätätiä Kajaanin lennolta joka ei hiljentynyt kuin sisäänhengittääkseen. Nämä yhteiskuntamme toivot nimittäin laittoivat asioita niin ponnella kuntoon että kuulijaakin hengästytti. Ei taitaisi meikäläisestä tulla edes kunnallispoliitikkoa.