Sitä saa mitä tilaa. Viime syksynä työkaveri alkoi suunnitella veneensä purjehtimista Välimereltä Helsinkiin, joten ilmoittauduin vapaaehtoiseksi gastiksi mukaan. Niinpä huomenissa on edessä lähtö Espanjan pohjoisosaan La Corunaan, jonne toivon mukaan kerkiän illalla - toivon mukaan matkatavaroitteni kera. Tekstiviestin perusteella suunnistan La Corunassa Darsena de la Marinan vierasvenesatamaan ja rupean hoilaamaan kuuluvalla äänellä Jukka Kuoppamäen kappaletta "Sininen ja valkoinen" ja toivon mukaan löydän veneen, kipparin ja toistaiseksi tyystin tuntemattomat kanssapurjehtijani.Seuraavana aamuna käydään tankkaamassa vihanneksia ja hedelmiä ettei keripukki pääse yllättämään Biskajanlahden ylityksen aikana. Nimittäin jos homma menee kuten on suunniteltu, kolmen vuorokauden jälkeen veneemme pitäisi rantautua Englannin Falmouthiin. Jos viettää vasemmalle, niin ollaan Irlannissa, ja jos vielä enemmän, niin seuraava saari onkin sitten jo Islanti. Onneksi peräsimessä on sentään oikea insinööri ja mukana on veneen täydeltä elektroniikkaa. Ja kompassi. Ja ainoa mikä ei toimi on puhelin, nimittäin Atlantilla kun noita tukiasemia on onneksi harvemmassa.
2 kommenttia:
Jännältä kuulostaa. Ottaisin kyllä merikapteenin ruoriin insinöörin sijasta, mutta kai se tuollakin miehistöllä onnistuu.
samat sanat, en suosittele insinööriä. olisittepa nähneet minkä viritelmän omani teki männä viikolla kun pensasaitaa leikattiin (kaks metrinen bambukeppi, nippuside ja ilmastointiteippi yhdistelmästä saa ihmeitä aikaan)...itse seisoin pistokkeet käsissä haaverin sattuessa vetäsen irti toisistaan ja saan sahan stoppaamaan!!! Turvallista matkaa, insinööristä huolimatta!
Lähetä kommentti