Aamun avaus

Aamun avaukseksi käväisin tänään taas puhumassa pehmoisia yhdessä koulutustilaisuudessa. Vaikka tuollaisia tilaisuuksia on takana toinenkin, sitä ei koskaan tiedä millaiseksi tilaisuus muodostuu. Tänään oli paikalla hiljaisen asiallinen joukko, joka katseli performanssiani huuli pyöreänä kuin muikut uutta vasua.

Toista oli ennen vanhaan. Takavuosina oli Etelärannassa tapana että virkaiässä nuorin hoitaa kaksipäiväisen seminaarin toisen aamun ensimmäisen luennon. Kuulijakunta kun ei yleensä pitkän mutta sitäkin kosteamman illanvieton jälkeen ollut vastaanottavaisimmillaan. Niinpä sain tehtäväkseni luennoida kahdeksallekymmenelle väsyneelle leipurille aiheesta "Vuosilomalain uusimmat tulkinnat". Koska aiempi esiintymiskokemus oli runonlausunta lastentarha Päiväpirtin Kalevalanpäivältä (eikä sekään mennyt putkeen), päätin valmistautua tilaisuuteen huolella ja kävin läpi hallituksen esityksen, lakitekstin ja edeltäneen kymmenen vuoden korkeimman oikeuden tapaukset kommentaareineen.

Niinpä avasin seminaarin toisen päivän vienossa vanhan viinan tuoksussa ja vetäisin esitykseni tauoitta hiukan yli kahteen tuntiin - ohjelmaan merkityn puolentoista sijasta. Esitys olisi kelvannut huonommassa yliopistossa korkeammaksi opinnäytteeksi moitteettomuudessaan ja monipuolisuudessaan. Vastoin odotuksia tätä tieteellistä esitystä eivät seuranneetkaan raivoisat aplodit vaan lähinnä vaivaantuneen oloinen hiljaisuus yhdistyneenä kollektiiviseen helpotukseen esityksen kauan odotetusta päätöksestä. Koska kuitenkin tapaan kuului pyytää kysymyksiä, kysyin olisiko kenelläkään kysyttävää. Takarivistä nousikin vapiseva käsi, ja äärimmäisen krapulaisen oloinen leipuri. Kysymyksen sijasta kärsivän oloinen yrittäjä totesi ettei hän ollut ymmärtänyt edeltävästä esityksestä yhtikäs mitään mutta oli kuitenkin sen jälkeen sataprosenttisen vakuuttunut siitä että olen suorittanut oikeustieteellisen loppututkinnon.

Vaikka kiittämättömyys on maailman palkka, viesti meni perille. Jos viinanjuonnista on jotain hyvää seurannut, tuon krapulaisen leipurin palautteen myötä olen sittemmin koettanut kertoa sen mitä kuulijat haluavat kuulla ja jättänyt suosiolla tieteen tekemisen muille.