keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Urea jacta est


Ihmisen muutettua agraariyhteiskunnasta kaupunkiympäristöön, myös saniteettitekniikka kehittyi. Muistaakseni jo Pompeijin raunioista on löydetty likimain nykymallisia sosiaalitiloja päivittäisten tarpeiden hoitamiseen. Tähän ikään ehtineenä ja maailmaakin nähneenä sitä helposti kuvittelee jo kokeneensa kaiken vanhasta viipurilaisesta (ilmeisesti viimeksi Suomen vallan aikaan toimineesta) WC:stä englantilaisen tyylikkääseen urinaaliin, jossa tähtäyspisteeksi on posliiniin kirjailtu kärpäsen kuva. Puhumattakaan Länsi-Saksan lahjasta saniteettitekniikalle - wc-istuimesta jossa pohjoismaisesta mallista poiketen on vesialtaan sijasta lähinnä tarjotinta muistuttava tasanne, josta tuotokset (yleensä)huuhtoutuvat vasta vedenpurkauksen myötä ja ovat siihen saakka tuottajansa ihailtavissa. Tai vanha kunnon vesiklosetti, jossa pään päällä on iso vesiallas, josta roikkuu kettingistä hantaaki, jota vetämällä ensin kuuuluu karmea korahdus, sitten vesi syöksähtää painovoimalla altaaseen ja vie jätökset mennessään.

Kainuu kuitenkin yllättää joka kerran.

Eilisiltana kävin nauttimassa Kajaanin kiihkeäsykkeisessä keskustassa ravintola Rossossa Onni Oravan pizza-annoksen ja samalla koin jotain ennennäkemätöntä. Kainuulainen (?) innovatiivisuus oli ollut huipussaan miestenhuoneen finessejä harkittaessa. Seinustalla olevaa perinteistä urinaalia oli edelleen kehitetty ja perinteinen teräskouru oli viimeistelty asettelemalla kourun päälle teräsristikko. Satunnaiselle käyttäjälle ei selvinnyt oliko kyseisen viritelmän tarkoituksena estää kourussa olevien desinfiointinappien näpistely, toimia valtavien munuaiskivien tai vastaavien isompien esineiden keräilyastiana vai luoda tasa-arvoa miestenhuoneen käyttäjien kesken. Osumatarkkuudesta huolimatta kun tarpeiden hoitaminen ilman hallitsemattomia roiskeita kun ei ollut mahdollista.

1 kommentti:

Mikko kirjoitti...

Ilman muuta tuo ritilä on sitä varten, että kukaan ei erehtyisi luulemaan pisuaaria käseinpesualtaaksi.