Jamppa Tuomisen lauloi aikanaan kovaa ja korkealta kappaleen "Minkä aamu toi, sen ilta aina vei". Tulin siihen tulokseen, että taidan olla itse käänteinen Jamppa - "minkä ilta vei, sen aamu aina toi" sillä taas tänään heräsin aamukolmelta valvomaan ja odottamaan malttamattomana sitä, että pääsisin taas lentämään takaisin Kainuuseen. Johan tässä välissä tulikin vietettyä yksi päivä pääkaupunkiseudulla...
Onneksi aamulennon rauhaa eivät tällä kertaa häirinneet ADHD-ongelmaiset koiranaiset (edelliskirjoituksen jälkeen selvisi, että Kajaanissa oli ollut kansainvälinen koiranäyttely viikonvaihteessa), vaan sain rauhassa nauttia kansallisen lentoyhtiömme tarjoamasta juustotäytteisestä rieskataitteesta (yhtä mehevän makuinen kuin ehtoollisöylätti) ja kahvin korvikkeesta. Mutta niinhän sanotaan että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Niinpä sitä reippaana miehenä astelin koneesta Kajaanin pehmeään tihkusateeseen ja kolmen asteen lämpöön.
Pian kainuuttomat viikot alkavat aiheuttaa vierotusoireita - täytynee ruveta selvittämään josko Stockmannilta saisi Kaesan kahvituvan rönttösiä (toki paremman puutteessa muutkin kuin aidot kuhmolaiset rönttöset käyvät, vaikka suomussalmelaiset). Toistaiseksi oireet ovat pysyneet kurissa juustoleipää syömällä. Selkeyden vuoksi korostettakoon, että täkäläinen kantaväestö nauttii juustoleipänä sitä mitä läntiset heimot kutsuvat leipäjuustoksi. Jollainhan sitä pitää erottautua.
1 kommentti:
Sain nauttia ilmeisesti samasta juustorieskasta Lontoon lennolla ennen joulua. Aika kuivahko tekele.
Lähetä kommentti