Kukonlaulun aikaan

Kajaanin kone lähtee jumalattomaan aikaan eli 6.20, mikä yleensä takaa lyhyet mutta raivoisat yöunet edeltävänä yönä. Viime viikolla meriseikkailun päälle oli taas aikainen lähtö tiedossa, joten rupesin heräilemään jo kolmen jälkeen ja vartin välein varmistin ettei aika-avaruus ole kaareutunut, vaan kello lähenee vääjäämättömästi puolta viittä. Niinpä sitten puoli viiden aikaan totesin, että mitäpä sitä enää makoilemaan, vaan kiireettä aamutoimille ja sitten rauhassa lentokentän suuntaan.

No ei. Sillä mikään ei ole niin viisas kuin japanilainen insinööri, joka on laittanut kelloradioon ihmisen arkielämää suunnattomasti helpottavan napin, jota painamalla silmänräpäyksessä siirtää kellon kesäajasta talviaikaan ja takaisin. Myös silloin kun ei sitä tarkoita. Onneksi nykyisin kaikessa elektroniikkarojussa on mukana myös kello. Hämmästys oli suuri kun alakerran digiboksi näytti kellon olevan 5.30 kun sisäinen kelloni oli tuntia vähemmän. Sen jälkeen kaikki olikin kuin Chaplinin elokuvasta - aamutoimet parranajoineen, hätäinen suihku ja vaatteet niskaan. Samalla tuli tehtyä kaikkien aikojen nopeusennätys matkalla lentokentälle. Jäi vielä luppoaikaakin 30 sekuntia ennen portin sulkeutumista.

Aamu jatkui ihan yhtä myönteisissä merkeissä kuin oli alkanutkin. Kajaanin kentällä odottava auto oli edellispäivänä ollut ajossa, ja työkaverini oli syysiltaa valaistakseen jättänyt Volkkariin valot päälle yöksi. Virtaa akussa riitti ovien avautumiseen mutta käynnistykseen tarvittiinkin jo Kajaaniin matkalla olevan työkaverin apua. Volkkari käynnistettiin kuin sydäntautipotilaan sydän Teho-osastosta - piuhat kiinni ja kädet irti. Volkkari heräsi eloon ja jurrutin sitten läpi Nakertajan kylän moottori kolmosella ulvoen kohti Kajaanin ("City that never sleeps") kiihkeäsykkeistä keskustaa. Palaveriin paikallisviranomaisten kanssa ja kuinka ollakaan, pari tuntia myöhemmin kone käynnistyi ilman tukijoukkoja.

Mikään ei muuten herätä kauniiseen aamuun paremmin kuin pikkainen stressinpoikanen.