Eilisiltana sitten kainuulaisuus iski. Vaikka tausta huomioon ottaen pitäisi olla täysin välinpitämätön pesäpallon suhteen, tai enintään pitkin, mutta joustavin hampain kannustaa isieni perintönä viipurilaistaustaisia Puna-Mustia (lieko sellaista joukkuetta ollut enää kasassakaan tällä vuosituhannnella), huomasin että Sotkamon Jymy selvitti tiensä finaaleihin.
Ensimmäistä kertaa eläessäni olen tietoinen siitä ketkä pelaavat pesäpallon finaaliotteluissa - luonnollisesti Sotkamo ja Pattijoki. Toivefinaalien ensimmäinen ottelu pelataan huomenillalla Sotkamossa, jossa olen luonnollisesti paikan päällä aistimassa pelin sykettä, joka leimaa koko vilkkaan Sotkamon kiihkeää elämänrytmiä. Eilenkin oli matka Nurmeksen tien risteyksestä ydinkeskustaan vienyt toista tuntia - huomenna onkin sitten kiireempi päivä kun kaikki sulloutuvat Sotkamon pesisstadionille.
Hetkittäin tuntuu siltä, että henkisesti olen matkannut vuodessa pitkän matkan. Viime vuonna olin useasti vieressä seuraamassa LeBron Jamesin nousua koripallon kuumimmaksi supertähdeksi. Tänä vuonna jo kerran olen nähnyt pesäpallon elävän legendan - Kainuussa kun ollaan, luonnollisesti hän on Heikkinen. Jamo Heikkinen.
1 kommentti:
Toivefinaalin?
/M
Lähetä kommentti