Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, huomenna on viimeinen näköpiirissä oleva reissu Kokkolaan. Juhannuksen jälkeen lentomatkailun kohde muuttuu työn perässä Itä-Suomeen ja oikein suihkukoneella tapahtuvaksi ja Kokkolan potkurikonelennot jäävät historiaan. Taitaa suorastaan kyynel herahtaa silmäkulmaan kun ATR:n takaovi aukaistaan ja väkevä lannantuoksu läheisestä sikalasta täyttää sieraimet. En ole ihan tarkkaan laskenut Kokkolan lentojen kokonaismäärää, mutta kolmeen vuoteen niitä on mahtunut varmaan toistasataa. Aikansa kutakin...
Juhannuksen jälkeen alkaa sitten aikuista miestä lapsettamaan. Pikkupoikana oli kiva kaivella Kirjailijanpuiston hiekkalaatikolla hiekkaa - nyt palaan takaisin samoihin hommiin (ainakin välillisesti), kasan koko on vaan matkan varrella kasvanut 2*2 puureunaisesta kasasta 2,3 kilometriä pitkäksi ja 800 metriä leveäksi kasaksi. Kyllä siinä hiki tulee jos rupeaa neppisautoilla ajamaan kasan ympäri. Tosin kasakaan ei ole hiekkaa vaan nikkelipitoista malmikiveä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti