Tänään oli taas aika mennä katkaisuhoitoon. Onneksi parturini Maire ei ollut ennättänyt vielä karata lomille, joten orastava beatlestukka saatiin kuitenkin siistittyä kesäkuntoon. Kun on vielä uuden firman ensimmäiset kesäjuhlatkin Sotkamossa tulevana viikonvaihteena.
Parturikeikasta tuli mieleen takavuosien parturikokeilu. Kotoa oli käynyt käsky, että tukkaa pitää leikata ennen Tanskaan lähtöä, vaikka silloiseen habitukseen lyhennetty tukka ei sopinutkaan. Niinpä oli tarkoitus löytää jostakin parturi, joka suorittaisi pienen teknisluonteisen siistimisen, katu-uskottavuutta kuitenkaan uhraamatta. Kaivotalon uumenista löytyi parturiliike, jossa oli iäkkään puoleinen naisparturi, joka suostui ottamaan äkkinäisen asiakkaan hoideltavakseen. Tuntematon kun olin - ja varmaan sotaa nähneen naisen mielestä kovasti siistimisen tarpeessa - parturi kyseli miten halusin tukkani leikattavan. Ujona poikana totesin tädille, että mitä vaan kunhan ei Bowietukkaa.
Mistäs sitä olisi voinut arvata, että seitsemännellä kymmennellä oleva parturitäti (jonka kuulossa oli ilmeisesti toivomisen varaa) tunnisti sanomastani ainoastaan David Bowien ja hänen alter egonsa Ziggy Stardustin hiuskuosin. Niinpä hämmästykseni joka hiljalleen kasvoi sanattomaksi kauhuksi oli suuri kun täti rupesi leikkaamaan pystytukkaa, jätti niskan lyhentämättä ja lopuksi föönasi koko komeuden kaikkeen loistoonsa. Sanattomana, mutta äärettömän tyylikkäänä ajattelin, että riennän hiljaisia syrjäteitä pitkin kotosalle, kastelen kauhistuksen ja kampaan siitä jotain asiallista. Hyvin suunniteltu, mutta parturitäti olikin ammattilainen, ja tukka oli leikattu siihen malliin ettei se kastelemallakaan suostunut asettumaan, vaan tökötti pystyssä vääjäämättömästi. Niinpä hiuskuosini ei jättänyt mitään muuta mahdollisuutta kuin kohdata kavereiden pilkka. Kuten entisaikojen mainoksessa todetaan "sen joulun lapset muistavat, kun isä Hammond-urut osti" - kaverini varmaan muistavat sen kesän kun kuljin pari päivää Bowietukassa. Jos joskus niin silloin olin tyytyväinen kun pääsin karistamaan kotimaan pölyt jaloistani ja kasvattamaan tukkaa Tanskanmaalle. Paljon mätää Tanskanmaalla...
Eipä siis ihme, etten kovin usein vaihda parturia. Ainakaan ilman kuulotestiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti