Kokkolan lennolla kerkeää tutustumaan maailman menoon lukaisemalla iltapäivälehdet kannesta kanteen. Tänään huomio kiinnittyi pikkujuttuun, jossa taivasteltiin prinssi Charlesin mieltymystä käyttää samaa lasketteluasua vuodesta toiseen. Lehtikuvan mukaan prinssillä oli vuotuisella Klosterin reissullaan ollut sama asu jo yhdeksän vuotta sitten. Mitäs tuossa on kummastelemista.
Itse hankin IKLA:n punaisen kokohaalarin 80-luvun taitteessa ensimmäiselle alppireissulle. Laadukas lasketteluasu kesti ajattoman tyylikkäänä pitkälle seuraavalle vuosituhannelle, tosin 90-luvun puolivälissä se kyllä vaati jo konepesun, josta asuste selvisi kuosiaan ja eittämätöntä tyyliään menettämättä. Kahdeksan alppireissun ja lukemattomien lasketteluviikonloppujen jälkeen haalari oli kunnolla sisäänajettu, klassisen tyylikäs eikä mitenkään uudenkarhea (kuten mm. muutama luottamusmies minulle huomautti vuonna 1994) – viimeisinä vuosina käyttöä kuitenkin alkoi rajoittaa se, että kehittyneen keskivartalon myötä elintila oli käymässä vähiin, joten alle ei mahtunut kuin ohut puuvillainen T-paita.
Viimeinen niitti likimain täysinpalvelleen haalarin arkkuun koitti vuonna 2002. Tähän kulttivaatteeseen ahtautuneena ilmaannuin Rukalla aamiaiselle työkaverien seuraan. Laskettelupäivän tunnelma oli tipotiessään jo ennen kuin päivä oli päässyt alkuunkaan kun yksi työkavereista vilkaisi rinne-eleganssiani ja totesi ”etten tiennytkään, että HK tekee niitä myös punaisina…”
Uuden vuosituhannen myötä investoin uuteen lasketteluasuun. Hämmästys oli suunnaton kun huomasin, miten kahdessakymmenessä vuodessa materiaalitekniikka oli kehittynyt. Nykyaikainen lasketteluasu ei ole ehkä yhtä tinkimättömän tyylikäs, mutta aiempaan verrattuna lämmin ja vedenpitävä.
Silti jotenkin ymmärrän prinssi Charlesia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti