Mieleeni ei ole koskaan tullut lähteä ajelemaan Helsingistä Mikkeliin moottorikelkalla. Varsinkin jos edellisiltana olisi tullut perille samalla härvelillä Forssasta. Jostain syystä ihmismieli on kuitenkin rakennettu siihen malliin, että kun kerran on päätetty tuollainen retki tehdä, niin se kanssa tehdään. Tosin maisemat olivat Kilpisjärven ja Hetan välillä Käsivarressa aika paljon komeammat kuin Etelä-Suomessa. Positiivisesti ajatellen myös moottorikelkkailukokemusta oli useampikymmenkertaisesti enemmän kuin edellispäivänä.,
Onneksi paikka oppaan takana oli varattu minulle. Varsinkin huonossa näkyvyydessä, silmälasit ja visiiri huurteessa oli hyvä kun oli edes iso kelkka näköpiirissä. Aamun ensimmäisellä tauolla kaverit ihmettelivät kuinka paljon pilkkijöitä oli yhden järven jäällä ollut. Kummastelin kun en nähnyt matkan varrella ensimmäistäkään. Enkä järveäkään.
Pitkällä kelkkamatkalla tarvitaan toki viihdykettäkin. Niinpä minäkin päätin hauskuuttaa kumppaneitani kokeilemalla miten kelkka nousee jyrkkää rinnettä sivuttain. Ei nouse, vaan kaatuu. Oli kuulemma matkan komeimpia suorituksia kun pitkä mies kaatuu kelkan kanssa suorin vartaloin. Onneksi mäessä oli puolitoista metriä lunta niin 300-kiloisen alle jäi vähän tilaakin. Ainoa joka sai kolauksen oli kuitenkin vain itsetunto.
Matkan varrella kerettiin näkemään komeita maisemia, poromiesten kyliä ja autiotupia keskellä ei mitään, pistäydyttiinpä jopa Norjan puolella ihan pikaisesti (300 metriä). Päivän kohokohta oli kuitenkin matkan varrelta bongattu ahma, joka jolkotteli pitkin lumiaavikkoa paikallisen "Kiinan muurin" liepeillä. Muuri oli keskellä ylänköä oleva viiden kilometrin pituinen, n. 10-15 metriä korkea harjanne, jota pitkin hurulteltiin.
Loppumatkasta häntäluu muistutti jokaisella pompulla kipeästi olemassaolostaan. Onneksi pomppuja ei tullut kuin 1 - 3 minuutissa, eikä matkaan kaikkineen mennyt kuin kymmenisen tuntia. Reissuun oli luonnollisesti lähdetty sillä mielellä, että harjoittelu on lahjattomia varten. Siitä huolimatta pitkä päivämatka sujui (ainakin jälkikäteen ajatellen) yllättävän hyvin. Mitä nyt yksi männynkäppyrä tuli suoaukealla vastaan ja päätin väistää sitä pehmeässä lumessa. Lopputuloksena liikenneruuhka Käsivarren tapaan - kolme kelkkaa hautautuneina puolentoista metrin syvyiseen upottavaan hankeen. Varmuudeksi kokeilin annettujen neuvojen mukaan peruuttaakin, niin sain pulkan uppoamaan entistäkin syvemmälle. Toisaalta puolen tunnin suojumppa teki oppaallekin hyvää kun sai jumpata sinne upotetut kelkat yksi toisensa perään ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti