Poissa silmistä, poissa sydämestä. Keväisen yrityskaupan jäljiltä koko Espoon konttorin minua Clevelandiin karkoitettua lukuunottamatta siirtyi uuden omistajan palvelukseen. Puolen vuoden siirtymäjakson jälkeen oli lähdettävä hakemaan uutta toimistotilaa, joka löytyikin kohtalaisen pienellä vaivalla Helsinki-Vantaan lentokentän liepeiltä.
Tässä sitä ollaan lusittu yksinäishuonerangaistusta toista viikkoa - viime viikko meni tavaroita siirrellessä ja kaiken maailman käytännön asioiden järjestelyissä. Tämä viikko on sitten ollut hiljaisempaa -onneksi sentään kumpanakin viikkona on käynyt yksi vieras, ettei tänne ihan pääse muumioitumaan. Ja jos seuran tarvetta tulee, niin aina voi hypätä potkurikoneeseen ja pöläyttää tuonne Kruunupyyn kentälle. Kuluvalla viikolla nämä potkurikoneet ovat saaneet vähän kielteistä julkisuutta teknisten ongelmiensa vuoksi - omalle kohdalle ei ole toistaiseksi sattunut kuin kerran laskutelineen tekninen vika, jolloin lento jäi alle 10 minuutin mittaiseksi. Eikä ollut edes mediatapahtuma.
Syksykiireitä on piisannut, että Diilerikin on jäänyt lapsipuolen asemaan. Tarkoitus on kuitenkin täältä yksinäiskopin rauhasta pitää sitä yllä jatkossakin.
3 kommenttia:
Onkin odotettu jatkoa. Yksinäisen diilerin matka kiehtoo kovasti.Tarinoita odotellen. /p
Minäkin mietin onko diilerin ilmestyminen loppunut kokonaan.
Mikä se keltainen vehje näytön oikealla puolella on tuossa kuvassa?
Lähetä kommentti