Välillä tuntuu siltä, että pitää kiireempää täällä koto-Suomessa kuin auvoisassa Clevelandissa. Syyskuusta näyttää tulevan Diilerin historian kuivin kuukausi, ellei tässä loppukuusta ota itseään kiinni ja ryhdisty. Viime viikot ovat menneet pitkälti lännen aurinkorannoilla - Kokkolan suurteollisuuspuistossa.
Kuusikymmnenluvulla kun tehdas perustettiin, ei kellekään olisi tullut mieleen nimittää paikkaa puistoksi. Ehkä siihen oli sinänsä painavat syyt, sillä niihin aikoihin globaali ilmaston lämpiäminen ei ollut huolista suurin, eivätkä kuusetkaan vihertäneet puolen kilometrin säteellä tehdasalueesta. Tosin pahimmat saastuttajat kuten pasutto ja rikkihappotehdas on purettu jo vuosia sitten ja nyt tontilla vihertää jo hento koivikko entisen rikkihappotehtaan paikkeilla. Eli perusteet "puisto" -nimikkeen käyttämiseen ovat ikäänkuin oraallaan.
Suurteollisuuspuistoon ei turvallisuussyistä tulla kuin hollitupaan. Tämän huomasin viime viikolla kun muuttoon liittyen minun kulkuoikeuksiani piti muokata. Jäljelle jäi vierasmajan ja Espoon toimiston kulkuoikeudet - joista jälkimmäisestä nimenomaisesti piti hankkiutuman eroon. Pienen selvittelyn jälkeen (ja portin väki on kolmatta vuotta katsellut viikottain naamaani) kulku tehdasalueelle aukesi - mutta ruokaoikeudet piti kyllä käydä erikseen anomassa.
Eli tässä sitä viikottain vain pähkäilään viettääkö syksyään yksinäiskopissa kulkuoikeuksin vai ulkoileeko puistossa. On se nykyajan työelämä mennyt sitten kummalliseksi. Ja talvikin tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti