Matkalla Kaliforniaan tuli tehtyä pari havaintoa kanssamatkustajista. Kuten aikaisemmissa blogeissa on hienovaraisesti vihjailtu, täkäläiset ovat keskimäärin pikkaisen totuttua tilavampaa väkeä. Niinpä minullakin oli tilaisuus todistaa kun eräs vahvanpuoleisesti tukeva vanhempi naishenkilö vetäisi herneet nenään Houstonin kentällä kun häntä tuplasi tilavampi nuorimies koetti ahtautua 737:n keskipenkille. Siinä kyllä oli kunnon meininkiä. Tunsi itsensä melkein keskoseksi... Onneksi emäntä löysi jostain jonkun keskenkasvuisen, joka oli valmis asettautumaan lihamassan väliin matkalla San Franciscoon.
Jostain muistini perukoista kaivelin esiin sellaisen muistikuvan, että lentokoneissa naisten keskipainoksi laskettiin 60 kiloa ja miehille 80 kiloa. Näppituntumalta amerikkalaisia matkustajakollegoja seurattuani tuntuu kummalta, että koneet ylipäänsä pääsevät ilmaan (ja onnistuvat laskeutumaan asiallisesti - toisin kuin Sao Paolossa). Mutta liha tuntuu liikkuvan täällä Amerikan taivaalla köykäisesti.
Istuskelen tässä Tyynen valtameren rantamilla San Franciscon ja Los Angelesin välillä. Clevelandissa sataa - täällä ilmoja piisaa ja on vaan lämpimämpää luvassa huomiseksi.
1 kommentti:
Kyllä täälläkin koneet pääsevät alas, jopa sillä São Paulon pikkiriikkisellä keskustan kentällä. Olisiko jäänyt jarrut huoltamatta - täkäläisetn koneitten keski-ikä on arviolta 35 vuotta nuorempi kuin amerikkalaisilla yhtiöillä, joten ehkä kaverit luulevat, että huoltojen kanssa ei ole niin väliä.
Vakavasti puhuen, näitten lentoyhtiöitten onnettomuustilastot eivät ole mitenkään hälyttäviä. Vaikka edellisestä suuresta onnettomuudesta ei olekaan pitkä aika, sen aiheutti amerikkalainen liikelentokone, joka lensi polttoainetta säästääkseen 1000 metriä lentosuunnitelmaa korkeammalla eikä vaivautunut pitämään tutkaa päällä
Lähetä kommentti