Pussikaljaperjantai

Keskioluen vapautumisen myötä maamme nuorisokulttuuriin ilmaantui uusi ilmiö - pussikaljat. Yhdysvalloissa toki on ollut jo pitkään perinteenä nauttia alkoholipitoiset juomat ruskeaan paperipussiin käärittynä. Siellä syynä on paikallinen lain tulkinta, jonka mukaan pussi on yksityisyydensuojaan kuuluvaa aluetta eikä paikallispoliisi saa kurkata hölskyvään pussiin ilman asianmukaista kotietsintälupaa. Ja harvoinpa ovat hoksanneet moista hakea ennen viattoman autoilijan pysäyttämistä. Paikallinen pussikaljaperinne juontaa juurensa siihen että paremman paikan puutteessa haetaan keppanat (eli gepardit) lähikaupasta ja siirrytään juomat pussissa nauttimaan niitä sopivaksi katsottuun paikkaan.
Viime viikonloppuun saakka omakohtainen kokemus on puuttunut, mutta asiat ovat nyt tolallaan. Käväisin ulkoiluttamassa vastapestyä mopoa pikkuisella lenkillä ja alkavan viikonvaihteen kunniaksi yhden pysähdyksen tekniikalla kävin hakemassa Karhuryhmän tuekseni. Työnsin pyörän talliin ja otin ostokset ja puhelimen mukaan aloittaakseni viikonlopun vieton hiljalleen pimenemässä olevassa keväisessä illassa. Naps ja ovi kiinni - ja samalla kun lukko napsahti kiinni, tulin miettineeksi että taisinko muistaa ottaa hyllylle laittamaani avainta mukaan. Lienee asiallista olla referoimatta niitä kaikkia perinteisiä suomalaisia hevosennimiä jotka suusta pääsivät kun huomasin erheeni.
Viiltävän tilanneanalyysin perusteella välitöntä paleltumisen uhkaa ei ollut, koska avainten sijaan olin huomannut poimia autotallista mukaan untuvapuseron, joka päällä olin pyörää hetkeä aiemmin pessyt. Siinä oli mukava seistä kotiovella pusakka päällä ja kantaa kädessään muutamaa tölkkiä olutta läpinäkyvässä muovipussissa. Niinpä totesin että koska on perjantai-ilta, oli aika nauttia vilvoittava olut ja soittaa paikalle apuvoimia vara-avaimen kera. Onneksi taloyhtiön piha on perjantaisin hiljaisen puoleinen, sillä piilottelin oven edustalla tölkki kädessä pienen männyn ja tuijan katveessa. Päätyhuoneiston isäntä ramppasi pariin otteeseen omassa autotallissaan ja vaivihkaa siirryin näkösuojaan jottei perjantai-illan aktiviteettini tulisi kaikkien tietoon. Vartin seisoskelun jälkeen perustin lämpöpumpun kannelle pystybaarin, josta nautin mallasjuomaa hämärtyvässä - ja ennen kaikkea viilenevässä illassa. Hyvä uutinen oli ettei olut päässyt lämpiämään, mutta huono uutinen oli että kädet viilenivät samaan tahtiin. Onneksi apujoukot saapuivat paikalle kolmen vartin kuluttua. Nimittäin jossain vaiheessa rupesi ajatuksiin hiipimään huoli siitä mitä mahtaa tehdäkään katu-uskottavuudelle se että naapurit bongaavat pimeässä lymyilevän hahmon pissivän oman pihansa kasvustoon. Enää ei olisi puuttunut kuin jouluvalot.
Fiksumpi mies olisi luonnollisesti tarttunut oven pielessä olevaan harjaan ja innokkaasti harjannut pihaa iltasella. Mutta parempi kuitenkin jos jää kiinni pussikaljan juonnista kotiovellaan kuin pihatöistä. Joku roti se sentään pitää olla.