Pehmeät paketit ja pimeä aines

Jouluna taas pukin kontista löytyy pehmeitä paketteja, jotka mitä suurimmalla todennäköisyydellä sisältävät mustia sukkia. Lapsena pienet paketit harmittivat saajaa suunnattomasti, sillä jokainen tietää sisimmässään että paketissa oli lelun sijasta jotain ärsyttävän käytännöllistä. Pahimmassa tapauksessa vielä jotain pörröistä ja söpöä.

Jostain kumman syystä pehmeitä sukkapaketteja satelee erityisesti joulun aikaan, vaikka vaatekaapissa ei ole pienimmässäkään määrin pulaa tummista sukista. Mustien sukkien ongelma nimittäin on se, että mitä enemmän kaapista niitä löytyy, riski siitä ettei pari löydä kaveriaan kasvaa eksponentiaalisesti. Niinpä se johtaa loppumattomaan kierteeseen jossa parittomien sukkien määrä pian ylittää kohtuuden rajat.

Astronomit ovat tulleet tutkimuksissaan tulokseen että maailmankaikkeus koostuu pääosin nk. pimeästä aineesta, josta emme tiedä mitään. Toinen perustavaa laatua oleva rikkomaton laki on fysiikassa aineen häviämättömyyden laki. Aine (sukat) ei yksinkertaisesti voi kadota olemattomiin. Omien kokemusteni kautta – jotka varmaan ovat samansuuntaisia kaikilla ikäisilläni miehillä – täysin vakuuttunut että tietty osa pyykkiin menevistä sukista yksinkertaisesti katoaa olemattomiin. Niinpä olen päätynyt ajatukseen että maailmankaikkeuden selittämätön pimeä aines itse asiassa koostuukin siitä käsittämättömän suuresta määrästä mustia sukkia jotka katoavat pyykkiin jouduttuaan johonkin selittämättömään paikkaan.

Cogito, ergo sum.